Kommarikoodausta & muuta jännää
Toinen viikko proletariaattihommia takana ja aina vain hämmentävämmäksi menee. Eilen sain luvan kuskata löytötavaroihin hävyttömän painavan metallivempeleen, joka näytti a) 50-luvulla valmistetulta mekaaniselta laskimelta, b) neuvostoagentin koodaus vempeleeltä, c) isolta möhkeleeltä metallia, jolla ei ole oikeasti mitään järkevää funktiota. Yhdistettynä huoneeseen, joka näytti siltä, että siellä oli ollut new age- bileet, silvottuja kaljatölkkejä, lakanan repaleita, homeinen leipä sekä viehkeä tuoksu viime vuosisadalla huonontunutta partavettä. Kerrassaan ihastuttavaa.
Tarkoituksenani oli hieman päivittää elämäni kiertokulkuun liittyvistä epäoleellisista yksityiskohdista appelsiinimehulasillisen äärellä, mutta mokasin. Ajattelin, että huoneenlämpöinen kahden desin mehupurkki viilenee pakastimessa kätevästi ihanan viileäksi varsin nopeaan. Tunti, joka minulla meni aamupalaan, pukemiseen, meikkaamiseen ja NYT-liitteen äärellä nyyhkyttelyyn, oli ilmeisesti liian pitkä aika. Minulla on epäkuution muotoinen jäinen oranssi appelsiiniköntti. Kids, don’t try this at home.
Näppärä lukija bongasikin tuolta edellisestä kappaleesta, että liikutuin Hesarin Nyt-liitteen äärellä. Olen kyynisen kuoreni alla nimittäin käsittämätön itkupilli. Itken tv-mainoksille, lasten elokuvien ylisentimentaalisille loppukohtauksille (Autot elokuva on ihana <3), säälittävän huonoille kioskiromaaneille (mökiltä löytyy varmaan kaikki 80-luvulla ilmestyneet yksilöt) ja tamperelaisille puluille. Kyllä, manselaiset pulut ovat harvinaisen itkettäviä, jos turismoitte Tampereella, suosittelen kiinnittämään huomiota pulujen jalkoihin, ehkä joka kolmannella on terveet jalat. Muilla sitten puuttuukin varpaita tai toinen jalka on vain epämuodostunut tappi höyhenmytyn alla, itkettää. Kansainvälisenä pulubongarina voin sanoa, että tamperelaispulut ovat harvinaisen epämuodostuneita. Ei riitä, että turkulaiset vei kulttuuripääkaupunkitittelin, niillä on terveemmät pulutkin!
Mutta se NYT -liite, hemmetti vie! Viimeisen toimituksellisen sivun ”Mitä ajattelin tänään” kolumnisarjan Tulijoiden kaupunki -kolumni kosketti jotain pientä karvaista möykkyä sielussani. ”Kuten New York, Helsinki on aina ollut tulijoiden kaupunki.” Byää, miten ihanan herkkää. Täällä minä nyt sitten olen, tulijana tulijoiden kaupungissa sopivasti sulaneen appelsiinimehun ja kasvavien luentopäiväkirjanpalautuspaineiden kanssa. Niisk.
Ja tuo kuva. Kävin harrastamassa lähiseutumatkailua Keravalla. Oli tuokin aika herkkää.