Lauantai, ihan vain lauantai

TIEDÄN ETTEI OTSIKOISSA SAA KÄYTTÄÄ PILKKUJA. 

Tarpeellisen capslock-osion jälkeen voinen rauhoittua ja hengittää niin syvään että keuhkot laajenee napaan asti. Oli kyllä töissä tänään kaiken kirjaimellisen epäkorrektiuden aiheuttava päivä. Hien valuminen ja likaiset huoneet eivät poikenneet normaalista, mutta se, että piti jäädä ylitöihin ”kun nyt on vaan pakko saada nää huoneet tehtyä ja kaikilla muillakin on pitkät listat”. Ihan kiva, onneksi mulla ei ollutkaan kuin sovittu tapaaminen isäni kanssa. Biojätetason työtä tämä, mur.

Namaskaarissakin sai paskaa palvelua ja naan-leipä oli kuiva. Voi tätä ahristuksen määrää! Ruoan jälkeen olo tosin oli zeniläisen tyyni ja syytänkin kaikesta raivohulluudestani alhaista verensokeria. Maha täynnä oli hauskaa istua Fazerilla kolmen euron kahvikupin äärellä ja arvioida isän kanssa kadulla ohikulkevia ihmisiä. Että eipä taas kummempia. Huomenna kylttyyri päivä, odotan hieman syvällisempää päivitystä silloin.

PS. Keksin että oon ollut koko täällä olo aikani naapurien langattomissa verkoissa, kun nettipiuha ei toimi. Mikäs tässä, kun ei oo enää laitontakaan. Huoh…