Vesivärisotta

Tyypillistä. Kun alan tehdä pitkän ajan jälkeen vesiväreillä jotain, saan aikaiseksi vain maailman munattomimpia kuvia. Molemmat kuvat ovat valokuvamalleista sutattuja. Alkuperäisissä teoksissa oli munaa, omani näyttävät lähinnä naistenlehden horoskooppisivun kuvituksilta. Sellaisilta ”ai kun söpöö”, mutta heti katsomisen jälkeen unohtuvilta. Raivostuttavaa.

Lisäksi mahtava ajatukseni kosmeettisista lutkista pysähtyi vähän siihen, ettei toukokuun Suomen Ellessä ollut kuin kaksi aistillisesti kiemurtelevaa kosmetiikkamainosnaista. Tässä John Richmondin parfyymileidi ja Baba de Caracolin voidenainen. Ihan ilmeistä päätellen molemmissa mainoksissa oli meneillään vähän muu kuin puhtaan ekstaattinen kosmetiikkanautinto. Palailen aiheeseen mikäli löydän muitakin meikki-, parfyymi- tai naamarasvanautiskelijoita, jotka voi irroittaa kontekstistaan.

Nyt lähden kaupunkiin, näin vapaapäivän kunniaksi. Voisin vaikka kirjoittaa esikoisromaanin, kun päivä on niin kaunis. Tai palata kanavoimaan niitä naistenlehtien naamoja… Ken tietää?