Naapurimme rappiolla
Ruotsi on paska maa, eikä tämä ole henkilökohtainen mielipide, vaan katsaus länsinaapurimme yhteiskunnalliseen tilaan tällä hetkellä. Sinne ei tarvita edes euroa, kun kusi valuu pillifarkunpunttia sveamamman helmoille. Eikä tästä voi syyttää maahanmuuttajia. Vittu. Anteeksi ruma sana, mutta jos haluatte nähdä, miten sosiaalipalvelut on paskottu porvarihallituksen toimesta, niin tervemenoa till Sverige.
1. Olematon opintotukijärjestelmä: Suomalaisilla opiskelijoillahan menee suorastaan ruhtinaallisesti verrattuna länsinaapuriimme. Ruoka toki on Ruotsissa suhteellisesti halvempaa, mutta tarvitsee ihminen elääkseen muutakin kuin tarjousmakkaraa. Opiskeluja ei myöskään kannata aloittaa, jos sattuu olemaan alle 20-vuotias teinivanhempi. Yhteiskunnan tuki nimittäin on siinä vaiheessa 1100 kruunua + olematon asumistuki. Lähiliikennekortin maksaessa 600 kruunua kuussa, ihmetyttää lähinnä, että miten sillä 500 kruunulla muka eletään. Eläisitkö sinä 55 eurolla kuussa?
2. Tuntuuko Tukholman julkinen liikenne kallliilta? No sitä se on. Vielä 2005 monin paikoin Tukholman lähiliikenne kustansi 20 kruunua aikuisilta ja 10 kruunua lapsilta, opiskelijoilta ja eläkeläisiltä, oli matka miten pitkä tahansa. Tänä päivänä lyhyet matkat Tukholman keskustassa ovat 25 kruunua ja ennen 20 kruunun hintainen matka lähiöön kustantaa 60 kruunua. Palvelua <3 Mistä korotus ilmestyi? Porvarien pääsyllä hallitukseen oli kuulemma merkitystä. Jännä juttu.
3. On vammaista olla liikunta- tai aistirajoitteinen Ruotsissa. Suomen kaltaisessa maassa, jossa vammaispalvelut ovat huippuluokkaa, unohtaa monesti, ettei muualla näin ole. Sattuipa tässä tuttavapiirissä taannoin, että kuuro pariskunta sai kuulevan lapsen. Neuvolassa kokeillaan paino, pituus ja päänympärysmitta, kysellään vähän ruokailusta ja nukkumisesta, mutta lapsen kanssa vuorovaikutuksesta ei sanaakaan. Ei sanaakaan! Mistä sitä muka oppii että vauvaikäistä lasta pitää pitää paljon sylissä ja että sille pitää ilmeillä ja sen kanssa pitää hassutella, jos kukaan ei kerro? Suomessa vanhemmat olisi pistetty suunnilleen leirille siitä, miten lasta hoidetaan. Verorahoilla tottakai ja syystä!
4. Rasismin lisääntyminen Ruotsissa alkaa olla uskomattoman selkeää. Koitapa saada vuokra-asunto niin kutsutusta hyvästä taloyhtiöstä, jos sukunimesi on vierasperäinen. Suomalainen sukunimikin on liikaa. Nimenvaihdos helpotti asunnon saatia, kun sukulaiseni muuttivat pari vuotta sitten. 35 vuotta Ruotsissa asumista ei riitä, jos sukunimi on väärä. Hieno maa. Jos vaikka vähän vielä äänestettäisiin niitä uusnatsitaustaisia sverigedemokraatteja sinne valtiopäivätaloon?
5. Surkeat perusteet sille, miksi maan suurinta vähemmistö kieliryhmää, Suomea, ei vieläkään opeteta perusasteella opetusta kaipaaville, vaikka tähän on olemassa EU-direktiivikin. Ruotsin väestössä on prosentuaalisesti enemmän suomalaisia/suomenkielisiä, kuin Suomessa suomenruotsalaisia. Suomessa opetetaan kiltisti vähemmistökieltä, suorastaan pakollisena. Ruotsissa lintsataan, edelleen. Välillä vaikuttaa siltä, että arabian opetustakin on helpompi saada.
6. IKEAn laadun huononeminen. Tämä nyt ei oikein liity enää yhteiskuntaan, mutta on mielestäni hyvä vertauskuva. Ennen halpaa, hyvää ja kestävää sekä toimivaa. Nykyisin halpaa, rumaa, myrkyllistä ja hajoaa käsiin.
Miksi Ruotsi, miksi?
Kaikenkaikkiaan sosiaalipalveluja on länsinaapurissa alasajettu koko porvarien hallituskauden ajan. Miksi tämä trendi on levinnyt Suomeenkin? Mikä niissä porvareissa niin kiihottaa? Ok, ymmärrän, että jokainen on oman onnensa seppä ja työnteon tulee olla kannattavampaa kuin ”kotona lorviminen” (lue: loppuun kuluttava jatkuva työllistämispelleilyissa ravaaminen ja kaavakkeiden täyttely, nälkäkituuttaminen ja aikaan saamattomuuteen turhautuminen). Mutta monille meistä tulee elämässä hetkiä, joilloin kaipaamme yhteiskunnan tukea. Oli sitten kyse opintotuesta, vanhustenhuollosta, elinsiirroista, äitiyspakkauksesta, kehitysvammaistyöstä tai koulutuksen tasosta, olen ylpeä, että Suomessa on vielä monella mittapuulla toistaiseksi maailman paras yhteiskuntajärjestelmä. Reppanoita ei jätetä oman onnensa nojaan. Voisi toki ns. elintasolaiskottelijoita vähän kepillä sohia, mutta sairaseläkeläisten olemattoman tuen kadehtiminen on naurettavaa touhua.
On muuten kannattavampaa sairastua vakavasti Suomessa kuin Ruotsissa. Olen syvästi kiitollinen sosiaalidemokraattiselle yhteiskuntarakenteelle, joka mahdollisti sen, että omalle äidilleni tehtiin hemmetin kallis elinsiirto, jota ilman hän olisi kuollut. Äidilleni kustannuksia kertyy lähinnä elinikäisestä lääkityksestä, 90€ kuussa. Suoraan sanoen vihaan ihmisiä, jotka haluaisivat säästää terveydenhuollosta, sillä ilman valtiomme tukirakenteita olisi tällä hetkellä ollut puoliorpo jo kymmenen vuotta.
Älkää antako markkinatalouden jyrätä hyvinvointiin panostamista. Jookos?