Akateeminen melkein-niinku ahdistus

Punainen kirjahylly ei nyt piristä. Vaatekaappi ei hymyilytä. Portfoliolaatikkoon en uskalla edes kurkistaa. Alkava lukuvuosi hönkii niskaan vuosisataisen yliopistoperinteen pölynhajuista löyhkää, joka imeytyy ihohuokosiin ja saa tuskanhien kihoamaan ohimoille. Kesällä piti piirtää joka päivä. Ja lukea alan opuksia. Kerätä huomaansa valtavasti inspiroivaa kuvamateriaalia.

Blah. Olin laiska ja join liian vähän kahvia.

Käväisin tänään leikkimässä kilttiä opiskelijaa. Tökin akryylimaalia taulupohjaan, mutta suurimmaksi osaksi tunsin itseni lavasteeksi fuksiryhmien käydessä paikalla ihmettelemässä ateljeeta. 

Kuvassa on mun sielu tai verhot, not sure.