Asenteesta

Kouluttautumiseni polut ovat pitäneet kyllä huolen siitä, että rajallinen aivokapasiteettini on viime aikoina tursuillut suomalaisen muotoilun edesottamuksista. Yksi yhdistävä tekijä tuntuu olevan koko 1900-luvun läpi uskonpuute, vähän tyylillä: ”Me täällä metsässä vähän jotain maalaismössöä koitetaan tehä, ei tämä nyt Euroopan hienoille kelpaa, voisi tänkin koltun varman laittaa matonkuteiksi ja unohtaa.” 

Toisessa ääripäässä meillä sitten on näitä marimekkoihmisiä, joilla on vähän erilainen asenne ja katsantokanta. Sellaisia ihmisiä, kuin tasaraita-paidan luonot Annika Rimala. Hänestä ei tarvitse olla nuori ja solakka, eikä ole edes olemassa vanhoja ja nuoria ihmisiä, vain nuorella ja vanhalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Niin paljon on asenteesta kiinni.

Lisäksi minua on suuresti aina ärsyttänyt, että tässä maassa, jos ihmisellä on huonoja puolia, niin kaikesta syytetään suomalaisuutta ja sitä kun on nyt kurjaa täällä pimeässä pohjoisessa ja on huono kansallinen itsetunto. Varsinaista shaibaa.

 

Tässäpä linkki varsin kiintoisaan dokumenttiin vuodelta 1967:

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=33&t=675&a=158

Asennetta 1967, miettikää sitä.

Annika Rimala on mun uusi idoli.

 

Kuva preisroboter.de, tekstin lisäsin ihan ite