En tiedä miksi haluaisin niin kovasti naureskella Elin Klingille, mutta juuri nyt en jaksa. Päivän kirpputorikäynti tuotti saldokseen kaksi Nylonia, WADin ja tämän kummajaisen, jonka kannessa tollottaa identtinen kuusikko. Minulla ei ole mitään hajua Elin Klingin suuresta urasta blogosfäärin laajakaistapäisillä aalloilla, mutta pakko myöntää, että olemattomat ennakko-odotukseni pääsivät kevyesti ylittymään. Siis heti kun miljoonan mainos […]

On sulla muodot veenuksen, daa dirlan dirlan daa… ja sitten asiaan. Siinä missä 90-luvulla, pamelailmapallojen aikakaudella, keskiverto mimmi kiitteli Kate Mossin tasaista rintakehää ulkonäkö kompleksiensa häivyttämisestä, minä taidan vasta nyt kyllästyä kriiseilemään ulkonäöstäni. Kiitän tästä niitä tyyppejä, jotka päättivät kiikuttaa tv-ruutuun tämän naisen. Christina Hendricksin kroppassa on nimittäin jotain hyvin tuttua. Okei, minulla on luultavammin leveämpi […]

Kouluttautumiseni polut ovat pitäneet kyllä huolen siitä, että rajallinen aivokapasiteettini on viime aikoina tursuillut suomalaisen muotoilun edesottamuksista. Yksi yhdistävä tekijä tuntuu olevan koko 1900-luvun läpi uskonpuute, vähän tyylillä: ”Me täällä metsässä vähän jotain maalaismössöä koitetaan tehä, ei tämä nyt Euroopan hienoille kelpaa, voisi tänkin koltun varman laittaa matonkuteiksi ja unohtaa.”  Toisessa ääripäässä meillä sitten on […]

En kärsi peniskateudesta, mutta yritän kyllä ymmärtää miehiä. Kirjallisuus ei taida sittenkään olla paras apuvälinen moiseen, ainakaan suomalainen kirjallisuus. Viimeaikaiseen lukemistooni ovat kuuluneet Tuomas Vimman Helsinki 12, Jaska Filppulan Me ei oltu niinkuin muut sekä puoliulkomainen Mikael Mäen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Ovatko kaikki suomalaismiehet maailmalle kaihoavia puolialkoholisteja, puolitaiteellisia ruikuttajia, joilla on realiteetit kaverin takataskussa ja kaveri […]

Kuvan jalkapari ei liity tapaukseen. Toisaalta, liittyy kylläkin. Hänkin odottaa tai pikemminkin odotti. Juna tuli ja vei hänetkin päämääräänsä kaksi vuotta sitten. En edes muista hänen ulkonäöstään mitään. Italialainen hän oli, se on varmaa. Mikään muu ei. Ehkä hän ei edes noussut junaan, minä nousin. Hankin orastavan migreenin Toscanan auringon alla ja kiukuttelin isälleni Firenzen […]

Loma on kuitenkin aina loma, vaikka sitä sitten kököttäisi siitä suurimman osan samassa talossa jossa läpikävi kaikki lukioaikaiset tekotaiteelliset kriisit. Otsikosta voi hakea osviittaa siitä, mistä kaupungista on kyse. Kelakortin mukaan olen paikallisia, mutta mitään en myönnä. Tampere on nimittäin Suomen Pariisi: kaupunki, jossa keksittiin rakentaa ostoskeskus kulttuurihistoriallisesti arvokkaalle paikalle, kaupunki jossa politiikkaa ei kohta […]

Tänään ei ole hyvä päivä.

Hei, olen puoli alaston bikinikimuli ja pyrin tissivaollani peittämään sen tosiasian, että tässä liikkeessä myydään jotain  niinkin tylsää ja tavanomaista, kuin miesten vaatteita. Tuijota mun boobseja, hypnotisoidu ja tule ostamaan farkut, beijbeh.  Kuinka tyhmänä miehiä pidetään? 

Jos joku hyvä ystävä kuvailisi minua, käyttäisi hän kai sanoja lempeä, kiltti, lojaali. Sellainen henkilö, joka tuntee minut vain etäältä ajattelee ehkä: hän on hienostelija, pinnallinen, etäinen, vaikeasti lähestyttävä. Omasta mielestäni olen sekoitus kaikkea tätä. Tutussa porukassa olen rento, äänekäs, vitsikäs ja kaunis. Isossa porukassa olen ujo, tarkkailija, ilmapiiriä aistiva ja vähän epävarma. Rakastan muotia ja kauneutta. Siinä sivussa sisustusta, ruokaa, matkustelua ja kukkia. Olen kolmen lapsen äiti ja yhden miehen vaimo.