Eg var så jævla ute igår

Egentlig var jeg ikke. Pointsit niille, jotka viitsivät kääntää otsikon Google Translatorilla. Rivi on osoitus Kakkmaddafakkan syvällisistä sanoituksista ja merkki siitä, että osaan norjaa enemmän kuin takk, adjø & unnskyld. Ja opettelin norjaa koska on niin kivaa yrittää puhua uutta kieltä ja olla lahjakkaasti ymmärtämättä mitä asiakaspalvelijat vastaavat. Erityisesti ne komeat, niille voikin ihan suosiolla hymyilla vain ujosti ja punastella.

Saatoin mainita lähteneeni presidentin vaalien takia hetkelliseen maanpakoon. Kivaa oli, ellei suorastaan ihanaa. Maisemat näyttivät suurimman osan ajasta jonkin keskiverron indiepopryhmittymän kansitaidemateriaalilta ja asiakaspalvelijat olivat, ah, niin asiakaspalvelijoita! Kainaloista kanastani lainatakseni: ”Kuvittelinko mä vaan, vai asuuko Tromssassa kaikki Norjan hipsterit.” Tuskin asuu, filmifestivaalien läsnä olo vain saattoi nostaa kyseisen lajin esiintymistodennäköisyyttä.

Mutta hei, ei Norjakaan täydellinen maa voi olla. Tästä osoituksena ja todisteena facepalm -taipumuksia osoittavat kullatut koriste-enkelit. Eikä ole oikeasti missään mittakaavassa realistista, että latte maksaa viisi euroa (36 NOK). Jos lompakko voisi itkeä, kuulisin edelleen hysteeristä parkunaa jostain tuolta käsilaukkuni suunnalta. Poor thing.

Täytyy myöntää, että paikallinen eläimistö oli aavistuksen turhan kitchiä, enkä oikein vaikuttunut siitä, että kyseessä olisi mikään muu kuin helposti infektoituva retrodisneynostalgia. Jostain syystä tämän bambieläimen elinpiirin läheisyydessä vaikutti myös Norjassa harvinainen muumimukilauma, jotka olivat parkkeeranneet läheiselle liikennematolle ilmeisesti viettämään lajille tyypillistä talviunta.

Koko viikonlopun viherannostuksena oli yksi superpirtelö, sen jälkeen ei ollut enää varaa syödä. Siis muuta kuin suklaata. Omnomnom. Pahoittelen kuvien vähyyttä, yritän suojella ystävieni yksityisyyttä. Loppuun henkevää norjalaista rilluttelua.

Ai niin, kuvat täältä, vaikka omiani ovatkin.