Epämääräistä tuhinaa peiton alta

Hei. Minä se täällä, se tyyppi joka jaksoi vaahdota blogissaan milloin mistäkin asiasta nuoruuden vauhkoissaan. Idealisti, pessimisti, feministi, pasifisti, progay, pelastakaa ilmasto, yhteiskunta ja saimaannorpat. Sitten tuli stoppi, totaalinen bläkäri, muutama lisäkilo, muutto sinne, torakoita, muutto tänne ja ylisuuri eksistentiaalinen kriisi. Loppujen lopuksi minä olen kuitenkin vain anomyyni nettimörkö, joka vikisee kuin Hommafoorumin porukka konsanaan. Se on pidemmän päälle vähän saman tuntuista kuin se, että vaahtoaisin Iltalehden Foorumilla. Vaikka onhan se toki ihanaa, että saa palautetta järkeviltä ja asiallisesti keskustelevilta ihmisiltä (samaa ei voi sieltä iltalehden ”welcome to the dark side”-foorumilta toivoa). Silti en tiedä, jaksanko tästä rypemisestäni piristyä ja palata sorvin ääreen.