Hahmoton peruspäivä

Blogosfääri tursuaa vaikka mitä muoti-, tyyli-, kirja-, musiikki-, sohvatyyny-, vessapaperi-, matkailu-, suttasin-sokoksen-vessan- ja urheilublogia. Minne lie katosivat blogit, joissa keskivertotallaajat mutustivat päivän tunnelmia ei-niin-tärkeässä järjestyksessä, ei-niin-olennaisista asioista?

Kuka tahansa voi kirjoittaa Zaran järjestyksessä 527. muotoilutekijänoikeusmokailusta, lempiartistinsa nolosta tyylimuutoksesta tai zumbafrobailatino tunnin käsittämättömästä koreografiasta, mutta jokaisen ihmisen ihan keskiverto arkipäivä on niin erilainen kuin kenenkään toisen.

En ole genreblogien vastustaja, sehän on oikeastaan ihan loistavaa että ihmiset kirjoittavat heitä kiinnostavista aihepiireistä. Kaipaisin silti enemmän sitä ihan aitoa elämää, sitä jossa ei kuolata Karl Lagerfeldin kauluksesta sisään Light Colan sivuaromilla tai kolmen eri jumppakerhon välillä suhatessa siteerata Jean-Paul Sartreen koottuja raakapirtelöä hörppien. Enkä edes tiedä millaisten ihmisten puoli joutavaa kuulumismössöymää kaipaan. Ehkä se nyt vaan olisi harvinaisen virkistävää jos joku Eino-Petteri 50-v kirjoittaisi siitä, miten join kaksi kaljaa raapiessaan kaljamahaansa näin torstai-iltana samalla kun katsoi boksilta jännää rikossarjaa, niin ja meidän mamma teki tänään hyviä kalapuikkoja, kissa oksensi matolle, roskis alkaa jo haista ja sen voisi viedä, niin ja sanoinko jo, että harmaata pukkaa ja naapurin rouva ei taida pitää meidän Toyotasta. 

Ajatusvirtani ei tunnu nyt seuraavan oikein mitään järkevää rataa. Ehkä jatkan siis samaa metsäpoluilta suonsilmään pompahtelua. 

• Crystal Castlesin kuuntelusta tulee adhd-olotila ja tekisi mieli hypätä parvekkeelta
• MadMen odottelee pöydälle, että toinen kausi starttaisi, rikostoverini tosin puuttuu, yksin ei voi katsoa
• Avokadot maistuu hyvältä
• 4 tunnin akryylimaalien nuuhkimisen aiheuttama päänsärky ei ole kiva
• 10 päivää sitten aloitettu kirje on hyvä kirjoittaa joskus valmiiksi
• matkaoppaan lukeminen ei taida siirtää minua senttiäkään lähemmäksi Berliiniä, ellen sitten lukemisen ohessa käy keittiössä juomassa vettä
• H&M:n mainoskuvien polvien seuraaminen on huvittavaa ajanvietettettä. Jos joskus sattuu olemaan tylsää, niin oikeasti juuri mikään ei ole yhtä hauskaa, kun vertailla catwalk-kuvien ja mainoskuvien välistä visuaalista todellisuutta. Ei polvien estetiikka siitä juuri kauniimmaksi muutu, vaikka joku photarivelho niitä blurrailee 15 minuuttia. Polvet nyt ovat ihmisruumiin rumimpia kohtia, eikä sille voi mitään. Miksi siis vaivautua? Sukkahousutkin on keksitty. Ja jos nyt on pakko kuvata ne sesongin kuumimmat shortsit, niin kuvatkaa takaa päin vaihteeksi. Paitsi sittenhän pitäisi alkaa hävittää niitä olemattomia selluliittejä… Kuvankäsittely on ammatillisessa mielessä hauskaa, mutta muuten en mokomaa jaksa oikein käsittää. Koko homma on niin överiä, kuin olkatoppaukset 80-luvulla.
• Tötteröö.

Kuva tietämättömästä nettilähteestä vuonna nakki ja peruna kopioitu oman koneelle.