Hetki jona löytää itsensä kuuntelemasta persialaista indiepoppia osa. 1

Diktatuurin, nälänhädän, kurdialueiden pommitusten ja islamistikiihkoilun tasapainoksi, palanen persialaista populäärikulttuuria. Iranissa länsimaalaisvaikutteinen musiikki on huonoksi sielulle ja ruumiille ja siksi sen kuuntelu ja soittaminen on laissa kiellettyä. Ihan turhaan.

Take it easy Hospital on alun perin iranilainen indiepopduo, joka tähditti elokuvaa No One Knows about Persian Cats. Leffa on fiktiodokumentti Teheranin musaskenestä, jossa yritetään kasata bändiä soittamaan brittiläisille festareille. Nykyisin bändi asustelee Wikipediatietojen mukaan Lontoossa. Löysin elokuvan trailerin youtubesta ja se on hetkeen ensimmäinen leffa, jonka todella haluaisin nähdä. Take It Easy Hospitalin jäsenet Negar Shaghaghi ja Ash Koosha joutuivat hakemaan elokuvan nostattaman kohun jälkeen turvapaikkaa Briteistä, eivätkä ole sen koommin päässeet palaamaan kotimaahansa. Elokuvan on ohjannut kurdi, mikä tekee siitä vielä poliittisesti aremman tuotteen Iranin hallitukselle.

Haluan ymmärtää maailmaa enemmänkin kuin pelkän tylsän, yksipuolisen uutiskuvauksen verran. Joissain maissa musiikki on oikeasti underground, kun poliisisetä tulee ja hakee putkaan jo Madonnan levyn omistamisestakin. Iranissa kaikki länsimaalaisvaikutteinen musiikki on ”indietä”. Jopa Rihanna.

Hyllystäni löytyy Marjane Satrapin Persepolis -sarjakuvaromaani, myönnän. Hyvä niin, sillä muuten hyvin äkkiä olisin kuten suurin osa eurooppalaisista: sitä mieltä, että Iranissa on vain kurjaa, eikä sieltä tule muuta kuin pitsanpaistajia. Joskus on hyvä selvittää asioita hieman enemmän. Loppujen lopuksi globalisoituneessa maailmassa ollaan hyvin samanlaisia.

Koska montaa hyvää bändiä ei voi tunkea samaan postaukseen, jatkan paatosta huomenna.