Huorittelu eli sinun pimppisi ei ole sinun
Hei arvon ihmisolennot! Onko tullut käytettyä sanaa huora viime aikoina? Kannattiko? Luultavasti ei, sillä jos sinullakin on pimppi alennat huorittelulla myös itsesi. Kun ihmistä haukutaan huoraksi, ilmaistaan samalla, ettei tällä ole oikeutta päättää siitä, miten genitaalialueitaan käyttää.
Mietitäänpä vähän huoruutta historiallisessa kontekstissa. Itsensä myymistä kutsutaan maailman vanhimmaksi ammatiksi. Kuitenkin itsensä myymiseen liittyy vahva omistamisen käsite. Huoran on omistettava haarovälinsä, jotta tämä kykenisi olemaan se paha ja syntiinlangettava syöjätär. Vaimoilla tätä haarovälinsä omistamisen oikeutta ei historiallisessa mittakaavassa tunnetusti ole. Vaimo on miehensä omaisuutta, eikä tästä eroavat käsitteet ole syntyneet kuin vasta 1800-luvulla. Avioliitoissa suoritettu raiskaus kriminalisoitiin Suomessa vasta vuonna 1994(!!!). Ennen tätä suomalaisella naisella ei ole ollut juridista suojaa aviomiehen suorittamaa seksuaaliväkivaltaa vastaan.
Huorittelua on historian aikana pyritty käyttämään aseena naisia vastaan, jotta nämä pitäytyisivät ”kunniallisen ja oikean naisen polulla”. Kun huoruus oli hävettävää ja väärin, muodostui naisena olemisen ainoaksi oikeaksi muodoksi omistettuna oleminen. Käytännöllisesti katsoen olemme päässeet tästä esineen asemasta irtautumaan vasta viimeisen sadan vuoden aikana. Ei sillä, että huoranakaan olisi helppoa ollut. Turpaan siellä kadullakin saatiin ja vain harvat ”huorat” pääsivät sellaiseen asemaan, että saattoivat päättää ketä panevat ja koska ja mihin hintaan.
Nykyaikana tietääkseni naisilla on oikeus päättää ketä panevat ja kenen kanssa jättävät panematta. Naisten seksuaalinen vapautuminen on ilmiönä jo yli 40 vuotta vanha, joten uutuusarvonkin tulisi olla jo karistunut. Huoraksi nimittely on kuitenkin jäänyt. Osittain miesten ansiosta, osittain typerääkin typerämmän populäärikulttuurin, jossa naista halventavien huora, whore, bitch, hooker, vamppi, horo, lutka ja rotko -termien käyttö on suotavaa, ellei suorastaan nosta tuotemyyntiä kuten Viagra pelokasta pippeliä. Joskin outona uusioilmiönä baareissa on havaittu huora- sanan käyttöä erityisesti niistä naisista, jotka eivät lähde panojatkoille. ”Vitun huora, kun ei anna!” Anteeksi nyt vaan arvon nuoret testosteronihirmut, mutta huomasitteko ikinä lauseen paradoksaalisuutta?
Huorittelua käytetään yleisesti aseena sellaisia henkilöitä vastaan joiden seksuaalielämää pidetään yhteiskuntakelvottomana. Oikeastaan termiä huora tunnutaan viljeltävän nykyisin vähän kaikkialla. Kutakuinkin tähän tyyliin:
- suojatiellä auton eteen eksyvä teini = huora
- kassajonossa etuileva mummo = huora.
- liian ankara naisrehtori = huora
- liikaa juhliva naisnäyttelijä = huora
- päiväkoti-ikäinen lapsi, joka vie toiselta pikkuiselta ämpärin hiekkalaatikolla = huora.
- ärsyttävä bussiin kailottava nainen bussissa = huora
- se tyyppi, joka kopioi tyyliäsi työpaikalla/koulussa/jumpassa = huora
- ystäväsi, jolla on joka baari-iltana uusi mies kainalossa = huora
- kuka tahansa, joka sillä hetkellä ärsyttää = huora
”Vitun huora” -huudahdus tuntuu sopivan tilanteeseen kuin tilanteeseen kuin nyrkki pyllyyn. Ainakin päätellen siitä miten paljon tätä termiä viljellään. Miehistä ei ole huoraa vastaavaa termiä olemassa, koska se minne miehet pippeleitään tunkevat, on heidän yksityisasiansa. Sitä suorastaan ihaillaan. Koko länsimainen kulttuurihistoria on tunnettu miesten eroottista voimaa ylistävistä fallossymboleista aina obeliskeistä ja muista ”voitonpylväistä” lähtien. Voittoa ei ole kaivaa kuoppa. Voittoa on pistää pystyyn tolppa. Jumalolennot voivatkin sitten sieltä pilvenreunalta käsin ihailla tavaisiin kurkottavia kivipippeleitä. (Anteeksi lievä aiheesta eksyminen, en vaan voinut vastustaa kiusausta)
Joten miten olisi. Kukin päättää omalla kohdallaan ketä panee. Huorittelematta.
****
PS. Tämän blogitekstin innoitti (joskin vähän irrationalistisesti) tämä blogikirjoitus, siitä kun tuli niin järkyttävän paha mieli. En suosittele lukemaan.
Kuvavarkauden lähteenä toimi tällä kertaa Lady Gagan Twitter-tili