Hyvinvointi nössöjen puuhaa osa 1
Suomen järjestelmä kannustaa nuoria syrjäytymään sanoi Wahlroosin Björn. Lääkkeiden Kela-korvaukset pienevät kertoi Helsingin sanomat. Kunnista tehdään suuria säästömöykkyjä jotka muodostuvat periferiasta ja palvelukeskustasta, ilmoitti kuntaliitostyöryhmä. Imatran koulupuukotuksen motiivi oli koulukiusaaminen, raportoi Poliisi. Hyvää iltapäivää hyvinvointivaltio Suomi!
Sairaan terve synnyinmaa
Juuri kun kuntaliitokset ehtivät henkiseen paksusuoleen asti, uutiset tuuppaavat sulatettavaksi lisää budjettileikkauksia. Lääkkeiden Kela-korvaukset ovat pienemässä. Vihan aallot nostattivat itseään korvien välissä ja teki mieli löydä käsi pöytään, mutten sitten viitsinyt, kun sen hoitaminen olisi saattanut tulla kalliiksi.
En malta millään ymmärtää, kuka happoaivo keksii jotain niinkin fiksua, kuin säästääminen kansanterveydestä. En epäile, etteikö tästäkin operaatiosta säästöä tulisi, varmasti tulee, mutta millä hinnalla. Lääkistyksen Kela-korvauksissa kun sattuu olemaan se idea, että kenellä tahansa tässä maassa olisi varaa pitää terveytensä joten kuten kuosissa, lääkkeet kun maksavat. Lääkkeitä eniten tuppaavat syömään ikäihmiset, pitkäaikaissairaat, masennuspotilaat, sairaseläkeläiset ja pitkäaikaistyökyvyttömät eikä näillä ryhmillä useimmiten ole sitä rahaa ylimääräisiin menoihin.
Itseäni opiskelijana ahdistaa jo pelkkä 40 euron antibioottikuuri poskiontelontulehdukseen, tuolla rahalla kun yleensä on tarkoitus syödä puolitoista viikkoa. En edes halua tietää, miltä tuntuisi jos joutuisin ostelemaan vielä kalliimpia lääkkeitä kuukausittain, omavastuun ollessa 700 euron luokkaa vuosittain. Summa vastaa 2,5 kuukauden korkeakouluopiskelijan opintotukea asumislisineen. Kuukausituloni ovat surkeat, mutta yhtä kurjassa asemassa olevia eläkeläisiä on tuhansittain. Ikäihmisille lääke on monesti elinehto, varsinkin kun tässä maassa sydän- ja verisuonitaudit ovat vieläkin se yleisin tapa lähteä.
Maksaisin ihan mielelläni omat lääkkeeni itse, silloin kun kyse on yksittäisestä antibioottikuurista tai kuukautiskipuihin popsitusta särkylääkkeestä. Olen kuolematon 22-vuotias.En kuitenkaan malta ajatella mitä tapahtuisi jos sairastuisin ihan oikeasti. Äitini teki aikanaan niin, otti ja tuli hyvin hyvin kipeäksi. Tämän seurauksena äitini pistelee naamaansa vuosittain noin 2000 euron arvosta lääkkeitä, loppuelämänsä ajan, eli luultavasti vielä seuraavat nelisenkymmentä vuotta. ”KAMALAA YHTEISKUNNAN RAHOJEN HAASKAUSTA!”, saattaisi olla jonkun mielipide. Onko se todella niin?
Käsittääkseni Suomen veroprosentti on röyhkeä juuri siksi, että yhteiskunta pitää huolta heistä, jotka mätkähtävät rähmälleen tai ovat muuten pulassa. Mikäli Suomen valtio ei olisi kustantanut vuosia sitten äitini hävyttömän kalliita sairaalakuluja ja nyttemmin lääkitystä, olisin voinut olla orpo jo yli vuosikymmenen. Että kiitos hyvinvointivaltiolle, minulla on edelleen äiti, yksi pienen ihmisen elämän tärkeimmistä ihmisistä.
Lääkkeiden Kela-korvaus kevennykset eivät juuri äitiäni vahingoita, sillä hän ei ole sairaseläkeläinen, vaan ihan tavallinen työssäkäyvä aikuinen. Ei hän pulaan joudu. Enhän minä tässä äidistäni olekaan huolissani, vaan niistä jotka ovat köyhiä ja kipeitä. Tavallani olen myös huolissani ihmisistä, jotka hänen äitini tapaan saavat 30-kynnyksellä, kenties perheellisinä, kuulla olevansa todella kipeitä. Tämän hetkiset leikkaukset ovat vasta pieni lovi hyvinvointivaltion asemaan, mutta entä jos vuoden kuluttua ilmoitetaan, että ottakaa kipeät ihmiset hyvät laina, ei meitä kiinnosta.
Onko Kreikka nyt joku taloudenhoidon mallimaa meille? Onko hyvä leikata rahaa sieltä, missä sitä lähtökohtaisestikaan ei ole? Hallitus ja eduskunta, leikkattaisiinko samalla eläkkeitä, musta olisi tosi hyvä idea tapattaa vanhukset nälkään. Sitten ei kuluisi niitä Kelan rahojakaan.
Hankkikaa päättäjät hyvä sielunne takaisin sieltä rahapussista.
(Huomenna luvassa osa. 2 : Hirviökunnat)
Kuva: cultwatch.com