IhQ:t suomalaiset lapsiorjat
Hei. Tässä on ollut vähän kesäkeliä. Blogaajakin on ehtinyt kivasti maistella banaanilettuja, muuttaa asunnostaan uuden tuholaisongelman vuoksi ja tuijottaa nukkuvaa karhua. Samalla onkin sitten ollut hyvää aikaa kerätä sitä herttaista raivoa, jolla tätä sormenheristelyblogiani pyöritän. Ei kuitenkaan huolta, tänään en kirjoita VR:stä. Päivän aiheena voisi toimia se, että kohta pääsemme katsomaan miten Nelosella ihan Prime Time ajassa raiskataan lasten tekijänoikeuksia.
On samperin hienoa asua maassa, jossa tekijänoikeudet ja työntekijän oikeudet ovat hitaasti palaamassa takaisin kultaiselle 1800-luvulle. Nuorna se vitsa on tunnetusti väännettävä, joten tekijänoikeuksista luopumiseen pakottaminen kannattaa aloittaa kouluikäisistä. Kun oikeudet omiin hengentuotteisiin menevät jo alta rippikouluiän, ei niitä oikeuksia pahemmin jää kaipaamaan sitten aikuisiälläkään. Vanha uutinenhan tämä tietty on (mm. täällä ja täällä), mutta kissimirri on saatava takaisin pöydälle, sillä Nelosen asennevamma lapsityöntekijöitään kohtaan on suorastaan kuvottava.
Lasten kykykilpailuissa ei sinänsä ole mitään ihan hirvittän kamalaa. Siellä saa ihan rauhassa huutolaulaa (muunlaista laulua ei ainakaan trailerin perusteella kisassa ole) ja kokeilla onneaan viihdealalla. Sopimusehdoissa mätää on sen sijaan enemmän kuin keskiverron polvivammaisen ödeemassa. City:n kautta Paula Vesalan lainausta The Voice Kidsin sopimusehtoja lainaten:
Pykälä 9: Osallistujan esiintyminen ohjelmassa ei ole ammattimaista toimintaa eikä oikeuta osallistujaa palkkaan, palkkioon tai muuhun korvaukseen. Osallistuja ei ole työsuhteessa tuottajaan.
Pykälä 12: Osallistuja luovuttaa tuottajalle omistusoikeudella ilman korvausta kaikki luovutettavissa olevat immateriaalioikeudet, kuten tekijänoikeudet sekä muut mahdolliset oikeudet, jotka liittyvät osallistujan panokseen ohjelmaan osallistumiseen. Panoksella tarkoitetaan osallistujan esiintymistä kokonaisuudessaan tai sen osaa sekä osallistujan nimeä, ääntä ja äänen jälkiäänitystä, elämänkerrallisia tietoja, valokuvia ja haastatteluja. Tämä tarkoittaa, että tuottajalle siirtyy kaikki oikeudet hyödyntää ja käyttää niitä missä tahansa mediassa ja missä tahansa maassa sekä luovuttaa oikeudet kolmannelle osapuolelle missä tahansa muodossa (esim. Televisio, radio, filmi, valokuva, videokasetti, äänite, CD/CD-ROM-levy, DVD-levy, internet, kirja, lehti, oheistuote ja markkinointiaineisto). Tuottajan ajallisesti ja alueellisesti rajoittamaton oikeus kattaa täten mm. Esitysoikeudet, muunteluoikeuden, kappaleiden valmistamis- ja levittämisoikeuden, oikeuksien edelleen luovutusoikeuden sekä oikeuden sisällyttää panosta sisältävät tv-ohjelmat minkä tahansa televisiotoiminnan harjoittajan ohjelmistoon.
Vapaasti juridisesta kielestä suomeksi kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että lapsi sitoutuu myymään sielunsa saatanalle ilman erikorvausta tai mahdollisuutta käyttää sieluaan omiin tarkoituksiinsa. Jos nyt myyntituotot eivät mene suoraan saatanalle, niin ainakin Sanoma OYJ:lle, jonka lempiharrastuksena on ennenkin ollut immateriaalioikeuksien riistäminen paskakorvauksilla. Näin muusikon urasta haaveilevaa lapsi sidotaan byrokratiseen sopimushelvettiin ennenkuin koulussa opetetaan sivistyssanan ”juridinen” merkitys. Sopimuksessa oli myös kohta, joka velvoittaa lapsitähdet tilittämään 25% tuloistaan tuotantoyhtiölle, mikäli he saavat töitä muualla viihdealan piirissä, esimerkiksi elokuvaroolin muodossa (lähde) Käytännössä kisaan osallistujien esitykset voidaan myydä vaikka Vinku-Intiaan pornoelokuvan taustaääniraidaksi, jos Sanoma-konsernilla huvittuneisuutta moiseen toimintaan sattuu löytymään. Esiintyjien mielipidettä kauppaan ei luonnollisesti tarvitse kysyä, sillä he ovat menettäneet oikeutensa allekirjoitettuaan sopimuksen.
On aivan eriasia jos minä, parikymppinen juridiset oikeuteni ymmärtävä aivopiereskelijä, heitän immateriaalioikeuteni roskiin blogatessani A-lehtikonsernin ylläpitämälle ilmaisblogipalvelimelle. Tiedän mitä teen ja hyväksyn palvelimen käyttöehdot, koska luotan siihen, että jorinallani ole kaupallinen arvo vähäinen, eikä minusta koskaan tule kuumaa hottis-uu-mama-blogi-staraa. Mutta ne lapset, onko niitä pakko riistää? Onko ihan oikeasti millään tapaa moraalisesti oikein, että joku 9-vuotias Marja-Terttu-Oskari sitoutuu tekemään 1+4 -albumin levytyssopparia, antamaan naamansa kaupalliseksi esineeksi ja antaa oikeudet jokaiseen kisan aikana vahingossa kehittämäänsä sutkautukseen? Ja onko siinä mitään moraalia, että sitä kisaa katsotaan?
The Voice Kids – koska lasten taloudellinen hyväksikäyttö on viihdettä