Jäähyväiset mökötykselle

Suomalaisen ja mökötyksen yhdistämisestä voi aina halutessaan kirjoittaa sentimentaalisen urvelluksen, jossa Murheellisten laulujen maa soi taustalla ja mielialalääkkeitä popsitaan kuin paukkumaissia leffateatterissa. En vain viitsisi. En sitten millään. Olen tehnyt nimittäin päätöksen. SUUREN päätöksen. Alan hymyillä.

Ei hei naureta siellä, olen tosissani. 

Ensin uskotaan ystäväämme Murrayn Billiä. Awesomeness is renewable natural resource. Sisäinen mahtavuuden puro senkus tulvii, sen pitää näkyä myös ulospäin. Sitä paitsi, hymyileminen rasittaa kasvojen lihaksistoa huomattavasti vähemmän kuin murjottaminen. Niin ne ainakin väitti silloin kun olin sudenpentu. Sudenpennut tietää kaiken, perhana! Okei. Hymyileville toki tulee enemmän silmäryppyjä. Haluanko että 70-vuotiaana minulla on sileät silmänympärykset vai haluanko näyttää siltä, että minulla on ollut superhauskaa? Haluan rupsahtaa nauraen. Kuulostaa paljon kivemmalta, kuin pingoittamalla hankittu siloinen porsliini-iho.

Mutta ensin on opittava laukaisemaan hymyilemisen refleksi. On opittava ajattelemaan positiivisesti. Aloitan ottamalla tästä miehestä mallia (ja heti kotimaan politiikka tuntuu vähemmän murjottamista laukaisevalta):

Aloin jo tuntea nykivää liikettä poskissani. Lupaavaa, olen saavuttamassa hymyilyn portit. Jotta pääsisin mukavasti kuumottavien poskilihasten paratiisisaarelle, minun on kuitenkin laajennettava ajatusrepertuaariani. Etsin uusia tuulia Piccsystä ja löysin jälleen rakkaan Albertini. Toinen suupieli nousi jo ylös.

Pahinta oli kuitenkin, kun yllätin itseni nauramasta kesken Game of Thronesin toisen tuotantokauden päätösjakson. Osasin sittenkin! En ole tuhoon tuomittu! Minulla on tulevaisuus kurttuisten silmäkulmien hersyvänä valtiattarena, kulmakunnan räkänauruisimpana mummelina. Mutta ensin pitää treenata. Tänään en kykene enempää sillä poskiin sattuu jo tämäkin vähä. Joudun ehkä ostamaan proteiinipatukoita ravitsemaan surkastuneen kasvolihaksistoni heikkoja kudoksia. 

Hymyilemispäätökselläni ei ole tietenkään mitään tekemistä sen kanssa, että sain noin viidettäkymmenettä kertaa kuulla tuntemattomalta utelun happamansorttisesta vakavuudestani. Tarvitsen sosiaalisen PH-tasapainon korjausta ja pian.