Me ollaan seksistejä kaikki

Arvon naiset, miehet ja kaikki siltä väliltä, moi. Kuvassa on kenties kovin kirja, jota tänä vuonna olen ehtinyt syynätä eli Petri Sipilän 1998 valmistunut teos Sukupuolitettu ihminen – Kokonainen etiikka. Minä olen sitä mieltä, että jokaisen olisi tämä hyvä lukea, silloin saataisiin kummasti taas syvyyttä sukupuolivääntöön ja keskusteluihin feminismistä, miesasialiikkeestä, seksuaalisen tasa-arvosta ja sukupuolineutraalista avioliittolaista. Keskusteluissamme me nimittäin oletamme kovasti ja paljon. 

Aloitetaanpa ihan sukupuolittamisen alkeista:

”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” 1. Moos. 9:1,27

Mitenkään uskontoon sen kummemmin kantaa ottamatta tämä lause on nostettava esiin, sillä se on Raamatun lainatuimpia virkkeitä. On siis miehiä ja on naisia, koska jumala heidät kerran loi. (PS. Kirkkohistoriaan perehtymittömille tiedoksi, ylläoleva raamatun jae on vanhempi raamatun kahdesta luomiskertomuksesta. Se kylkiluu episodi on uudempaa tuotantoa.) Ihminen on joko nainen tai mies, kaksi sukupuolta joiden olemassa olo perustuu genitaalialuiden yhteensopivuuteen jälkeläisten tuotannossa ja näin on jämpti. Tai sitten ei. 

Elämme yhteiskunnassa, jossa joka ikinen meistä kantaa joko ”mies” tai ”nainen” leimaa otsassaan, riippumatta siitä millaiset sukupuoliset reproduktiomahdollisuudet meillä on. Meidän on pakko olla joko miehiä tai naisia, eihän lomakkeistoissakaan ole muita vaihtoehtoja. Aina edes genitaalialueemme ei riitä kertomaan kumpaan kastiin yhteiskunta meidät luokittelee, saati millaisiksi itsemme miellämme. Hermafrodiittejä syntyy useita vuosittain, sukupuolenkorjaushoidot ovat lisääntyneet tasaista tahtia koko 2000-luvun ja muotimaailmassa on valloillaan Andrej Pejic-buumi, naisten mallistojen presentointiin erikoistunut miesmalli.

Sukupuolisuus sinänsä ei olisi ongelma, jos rajanveto jäisi siihen, että on pimppejä ja pippeleitä, potentiaalisia isejä ja potentiaalisia äitejä (ei en unohtanut lisääntymiskyvyttömiä, vanhemmuus ei tietääkseni ole reproduktiokykyyn sidottu ominaisuus [ks. adoptio]). Ojaan mennään siinä vaiheessa kun aletaan puhua siitä, mikä on naisille tai miehille ominaista ja luonteenomaista. Toinen metsään marssiminen tapahtuu siinä vaiheessa kun alamme määritellä luonteenpiirteitä, käyttäytymispiireitä, esineitä ja semioottisia merkityksiä feminiinisiksi ja maskuliinisiksi. Tunteikkuus on inhimillistä. Vihaisuus on inhimillistä. Toisilla on voimia, toisilla ei. Toisten mielestä pynttäytyminen on mahtavaa ja toiset kuljeskelevat mieluummin tukka pystyssä viikon pesemättä olleissa vaatteissa. Se, pidämmekö kirskikkahuulipunasta ei kerro sukupuolestamme mitään. Kirsikkahuulipuna on kuitenkin leimallisesti naisten tuote, vaikka rokokoo aikana kuka tahansa Versaillesissa kirmannut kreivi olisi moisen runsaspigmenttisen väri-ihmeen omaan ehostukseensa huolinut. 

Olemmeko me sittenkin pahempia seksistejä kuin ihmiset ennen meitä? Onko pakkomielteemme sukupuoleen mennyt jo yli?

Vauva.fi (keskustelun aloitus):

Voiko lapsesta nähdä, tuleeko hänestä aikuisena transu?

”Mistä he niin päättelevät? Poikani rakastaa ns. tyttövärejä (pinkkiä, fuksianpunaista, vaaleanlilaa jne.). Hänellä on siis aika paljon tyttöjen puolelta ostettuja vaatteita. On usein harmitellut, että miksi pojilla ei ole yhtä hienoja vaatteita. Välillä poika pohtiikin, voiko hän pukea tyttöjen vaatteita päälle (minä olen sanonut, että hän saa pukea sellaisia vaatteita päälleen kuin haluaa, ei väliä onko ne tyttöjen vai poikien).

Poika tykkää myös pukea päälleen siskonsa prinsessamekon (leikkii taistelevaa prinsessaa miekan kanssa). Minun meikkini on myös hyvin mielenkintoinen asia. Viimeksi ”meikkasi” itseään toista tuntia ja totesi, että nyt hän voi lähteä kaupungille kun on kaunis =D”

Yhteiskuntamme läpileikkaava seksismi näkyy erinomaisesti tässä Vauva.fi:n keskustelun aloituksesssa. Vastaavia aloituksia tyttölasten hevisaurusfanipaitarakkaudesta tai innokkuudesta leikkiä prätkähiirillä emme tule näkemään, koska olemme normalisoineet ”miesten jutut” sukupuolineutraaleiksi ja kaikille sopiviksi tekemisiksi. Länsimaisessa yhteiskunnassa on kuitenkin edelleen vahva asennevamma ”naisellisuuksia” kohtaan. 

Varsinkin umpiheteroiksi itsensä mieltävillä keski-ikäisillä miehillä on suuria vaikeuksia käsittää alla olevassa kuvassa esiintyvän blogaaja Teemu Blingin tavalla pukeutuvia nuorempia miehiä. Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että Bling brändää itseään androgyyniksi pukeutujaksi (lähde: yle olotila jotta minua ei syytetä sanojen vääristelystä). Teemulla ja muilla miehillä pitäisi olla täysi oikeus laittaa kukkahousut jalkaan ja glitterilaukku olalle, jos heitä huvittaa ilman, että pitää viritellä keskustelua ”transvettiittiudesta ja homoilusta”. 

Lady Gagan alter ego Jo Calderone puolestaan on mennyt mediassa lähes kritiikittä läpi. Neiti Germanotta esiintyi jopa Japanin Voguessa ”miehenä”. Tämä on juhlittua ja mahtavaa. Miksi Gaga miehenä on kova juttu, mutta miehelle kukkahousuissa hihitellään jo korttelin kulman takana? 

 

Nauraessamme Teemu Blingin kukkahousuille, nauramme myös naiseudelle ja tavallamme alennamme itseämme (mikäli olemme naisia). ”Miesten vaatteet on tehokkaita ja käytännöllisiä, mutta naisten vaatteet nyt on tuollaisia naurettavia, pinnallisia hömpötyksiä.” Tehokkuus ja käytännöllisyys ovat pop, itsensä pynttääminen nyt on aina vähän noloa. Näin on luultavasti siksi, että pynttäytyminen on naisille sallittu ajanviete. Naiset ne on vähän tyhmiä, eiks jeah? Kuka tosin on se universaali suuri viisas joka päätti, että kukkamekot, huulipunat, angoraneuleet, glitter, pitsi ja korkokengät kuuluvat naisille?

Loppujen lopuksi lässäytän tekstin vetoamalla meissä jokaisessa sisällä asuvaan tukkijätkään ja pikku prinsessaan. Vaikka emme pärjäisi viidakossa pelkkä lapin laiku irvistyksemme välissä tai sana shoppailu aiheuttaisi ihottumaa, olemme lopulta kaikki vain ihmisiä. Meillä kaikilla on omat vahvuutemme, heikkoutemme ja fyysiset rajoitteemme, sukupuolesta tai sen puutteesta huolimatta. 

 

Kirjoittaja lähtee nyt salille ja toivoo näyttävänsä kukkamekkoon pukeutuneelta rambolta elokuuhun mennessä.

<3 <3 <3

Kuvavarkaudet: oma kone, thingforbling.com, vogue.jp