Miksi miehet omii kaikki kivat juhlat? :(
Olen aina halunnut välttää ”vanhojen hyvien aikojen” nostalgisointia, mutta välillä pistää oikeasti ärsyttämään, miten asioita on vääristelty vuosisatojen kuluessa. Vakiotikkuni silmämunassa näin pääsiäisen aikaan on jo muutaman vuoden ollut koko juhlan omiminen pakanoilta, nimeä myöden. Suomen pääsiäis-sanaa en tällä kertaa tarkoita (etymologinen lähtökohta oli muistaakseni synnistä pääsemisessä/ taivaaseen pääsemisessä), vaan Englannin kielistä Easter -sanaa. Tässä yhteydessä ei voi muuta sanoa, kuin että esikristityt roomalaiset ovat olleet hiton laiskoja omiessaan Rooman valtakunnassa suositun mesopotamialaisen Ishtar -jumalattaren juhlan sellaisenaan, nimeä ja munia myöden.
Ishtar ei tosiaankaan ole mikään turha jumalatar ollut. Jostain syystä pippelikeskeinen maailmanhistoria vain tykkää mainita naisjumaluudet sivulauseissa. Ishtarin mahtavuutta voi ihailla vaikka Berliinin Pergamon museossa, jossa jököttää 14 metriä korkea ja kolmekymmentä metriä leveä rekonstroitu Ishtarin portti. Se on iso se. Vaikka välillä minuakin on päässyt ärsyttämään kiihkeimpien feminististen naistutkijoiden nurina mieskorosteisesta yleisestä historiasta, niin jotenkin alan ymmärtää koko nurinan syyn. Naiset nyt vaan on jätetty taka-alalle, muitta mutkitta, siivottu vähän syrjään.
Toisaalta Ishtarin välttelyssä tiivistyy kaikki se, mitä viktoriaaniselta ajalta peräisin oleva seksuaalisiveily meille opettaa: naisen seksuaalisuus on paha asia. Jotenkaan ei ihmetytä, että ”korkeaa moraalia” tavoitellut länsimainen kouluhistoria on aika tehokkaasti häivyttänyt Mesopotamian kaikkien aikojen tärkeimmän jumalattaren opetussuunnitelmasta. Onhan se kamalaa, kun naispuolinen jumaluus on hedelmällisyyden, rakkauden, seksin ja sodan jumalatar. Hänellä oli tarinoiden mukaan paljon rakastajia ja huomattavalle osalle kävi huonosti.
Ishtar oli siinäkin mielessä vertaansa vailla, että oli vastakohtaisuuksien kruunaamaton kuningatar. Hän oli sekä hyvä että paha, neitsyt ja prostituoitu, sodan ja rakkauden jumalatar, eli täydellinen pala kurkussa jo palvonta-aikanaan. Ishtarin pyhässä temppelikaupungissa Urukissa oli jopa pyhiä prostituoituja, olihan neitsytjumalatar itsekin jumalten kurtisaani. Siinä sitä kuuluisaa hankalasti tulkittavaa naista.
Nyt voisikin syödä keitetyn munan Ishtarin kunniaksi ja trimmata pakanallisen egyptiläisen hautarituaalin mukaan keväisen rairuohon. Kyllä perinteet on sitten mahtavia. Pakko kyllä vielä kiittää Neil Gaimanin kirjoja, jotka aikanaan herättivät suunnattoman kiinnostukseni pakanamytologioihin.