Minä en ole parempi ihminen

Vähintään kerran vuodessa se iskee: armottoman kyyninen osoittelu omaa elämäntapaa kohtaan. Kuvittelenko muka olevani parempi ihminen, kuin vaikkapa muutama vuosi sitten, jolloin ostin kaikki vaatteeni ruotsalaisista rättiketjuista, löhösin illat telvision edessä tv:tä tuijotellen, söin joka päivä karkkia ja nautin ylipitkistä lämmintä vettä kerskakuluttavista suihkuista? 

Taidan olla aiempaa surkeampi otus, vaikka tuhlaan vähät rahani kirpputoreihin, en syö nelijalkaisia eläimiä, ostan luomua, luovuin telvisiosta ja suihkussa lähinnä piipahdan sen verran, että on puhdas olo. Maailmanparannuksessa on se vika, että siitä tulee äkkiä liian iso möykky elämässä. Liian iso köntti energiastani menee sen vatvomiseen, olenko nyt ihan huono ihminen, jos ostan tämän miljardiin kertaan muoviin käärityn siannahkaliivate karamellipussin, jossa on viittätuhatta e-koodia ja varmaan yhden keskikokoisen kehitysmaan sortomomentti mukana. Miten kehtaan tehdä noinkin mitättömästä asiasta päivän suurimman ongelman?

Ennen kaikkea minua ärsyttää suunnattomasti tämä luomuilun, kierrätyksen, kasvissyönnin ja ympäristöystävällisyyden tekopyhyys. En vastusta puhtaampaa ruokaa, vähäroskaisempaa maailmaa, eläinten oikeuksia tai puhtaampia vesistöjä, mutta monessa on menty jo aivan käsittämättömiin överiulottuvuuksiin:

1. Luomuruokahypen keskellä unohdetaan usein se pikkiriikkinen tosiasia, että luomuruoka on korkeaelintasoisten teollisuusmaiden hifistelyä. Maailman kaikkia peltoja ei koskaan voida muuttaa luomupelloiksi ihan siitä syystä, että luomusadot ovat noin neljänneksen siitä, mitä tehotuotannon sadot. Joko pitäisi kaataa lisää metsää (ei hyvä) tai sitten pysyä tehomaataloudessa, joka tosin sekään ei kestä kohta kauaa kun jodivarannot alkavat ehtyä. Nälkä uhkaa, ostakaa vaikka kaapit täyteen nuudeleita jo nyt.
2. Kierrätys itsessään on hyvä, mutta miksi valmistetaan tuotteita, jotka menevät heti rikki ja aiheuttavat kierrätyksen kierteen?
3. Kasvissyönti ei ole kaikkialla vaihtoehto. Köyhillä alueilla esimerkiksi Etelä-Amerikassa saattaa olla aavaa karjalaidunnus tasankoa silmänkantamattomiin, muttei lainkaan viljelykelpoista maata. Kasvattaisiko siinä sitten lehmiä vai kuolisiko nälkään? Jaa-a. Itse en syö punaista lihaa, koska se on pahaa. 
4. Pesuaineet, voi jumalauta, mikä tyhmyyden ylistys! ”Tämä astianpesuaine ei sisällä fosfaatteja”, voi kun kiva. Sen sijaan siinä sitten on jotain savea, joka pilaa astiani ja tekee laseista sameita ja vedenpuhdistamon päässä veteen lisätään niitä fosfaatteja, että fosfaatteja tuhoavalla bakteerikannalla on tarpeeksi syötävää. Toisin sanoin muka-ympäristöystävällisyydelläni paskon vain astiani ja pyykkini. Fosfaattipaska-aineita kiitos! Pysyypähän mustat vaatteet mustina.

Anteeksi, jos loukkasin nyt jotakuta, mutta olen vain hiton turhautunut tähän tunteeseen, että yksilön valinnoilla on kovin vähän väliä ja että ainoa vältettävä asia on aspartaami. Toisaalta, tätini on altistanut itseään 20 vuotta makeutusjuomalitkuille, enkä koe, että hänen aivosolunsa olisivat tuhoutuneet järjetöntä vauhtia. 

Voi pylly tätä maailmaa!

AI NIIN! Voisitteko arvon naiset valistaa miespuolisia tuttavianne siitä, että palautuspulloon kuseminen ja sen sitten pullonpalautukseen vieminen (vaikka kusesta tyhjennettynäkin) on ympäristön kannalta suunnilleen sama, kun laittaisi sen pullon roskiin. Kusipulloja ei kierrätetä, joten ainoa ero on se säälittävä 20 sentin pullopantti. Enkä muutenkaan tajua pulloon kusemista. 

Kuva: Päihdelinkki.fi