Miten helppoa olisikaan vähentää nuorten naisten syrjintää työelämässä?

Nyt mennään vähän toissapäiväisen kirjoituksen jälkilämmöillä, sillä jäin miettimään väitettä suomalaisen yhteiskunnan tasapuolisuudesta. Työelämää sukupuolisyrjivänä osa-alueena pohdiskellessani mieleeni muistui vuosien takainen keskustelu, jossa puimme ystäväni kanssa sitä, miten työnantajat karsastavat  nuoria naisia. Ne kun voivat lisääntyä! Kamalaahan se työnantajan kannalta on, kun joku makaa ketarat oikosellaan (eli hoitaa räkyvää ihmisen taimea) kotona, eikä tuota firmalle muuta kuin kuluja. Äitiysraha on hieno keksintö, mutta saa työnantajat utelemaan työhaastatteluissa sopimattomia. Vaikka lastenhankkimissuunnitelmat eivät lain mukaan ole työnantajien asia, varsin monet ovat niistä korostuneen kiinnostuneita. Siksi ehdotan seuraavaa:

Äitiysrahan kustannukset tulisi jakaa lapsen molempien vanhempien työnantajille.

En voi ymmärtää, miksei näin toimita jo nyt! Mikäli äitiys- ja isyysraha maksettasiin 50/50 molempien vanhempien työnantajilta, ei nuoriin naisiin kohdistuisi niin suurta rekrytoinnissa syrjityksi joutumisen riskiä. Nuoriin miesten syrjityksi tulemisen riski ei myöskään kasvaisi, sillä minkä ikäinen mies tahansa saattaisi tuottaa työnantajalle lisäkuluja hankkimalla jälkikasvua. Tällöin työnantaja ei kykenisi välttelemään äitiysrahan maksajaksi tulemisen riskiä palkkaamalla miehiä. Uudistetussa käytenteessä tulisi huomioida myös yksinhuoltajaäitien ja samansukupuolisten pariskuntien tarpeet.  

Ilmeisesti tämä olisi kuitenkin liian helppoa ja EK-puolella ärähdettäisiin siitä, miten jo muutenkin laman kourissa riutuvien miesvaltaisten alojen ei pitäisi taipua tällaisen femakkosorron alla. Niinpä niin. Olisihan se kamalaa, jos lisääntyminen olisi isänkin asia. Muutenkin kuin lyhyen isyysvapaan nimissä.

Joko mä pääsen tällä eduskuntaan?

Pliis.