Musikaaliset leidit ja autenttisuuden ongelma
”En voi olla aito, kun joskus tapasin laulaa geneeristä poppia”, tuuminee hän?
Lana del Rey, Lady Gaga, Kimbra & Katy Perry, mikä teitä yhdistää?
Kaikki Lana del Reyn tyhjästä ilmiintymistä seuranneet lienevät jo omaksuneen ajatuksen siitä, että olipa kerran Lizzy Grant -niminen mitään sanomaton pikkupoppari, joka otti täytettä huuliin, vaihtoi artisti nimen dramaattiseksi Lana del Reyksi ja PUF! meillä on naikkonen jostain jumalattaren ja Nancy Sinatran välimaastosta. Mutta voi voi, Jenkeissä oli isompikin ilmiö, kun hipsterit ottivat ja suuttuivat. MUIJAHAN ON IHAN FEIKKI, rahalla rakennettu barbielallattaja! Sen isi on joku miljonääri, niin teennäistä, NIIN TEENNÄISTÄ!
Tapahtuikos tässä nyt jotain uutta, häh?
Luuleeko joku että tämä Iron Maidenin roudari Stefani Joanna Angelina Germanotta (keskellä) muuttui ihan itsestään siksi muovikohduissa lavalle tokkaroivaksi muijaksi, joka popularisoi ne pirun rumat (mutta niin hienot, ah!) Alexander McQueenin alienin pään muotoiset kengät? Realismia ihmiset, ei se Lady Gagakaan syntynyt Mikki Hiiren korvat päässä Juudasta hokien.
En tiedä miten paljon Lady Gagan artisti persoonasta on hänen taustatiiminsä, markkinointiosaston ja hänen itsensä rakentamaa, mutta hittoako myöskään välitän. Lady Gaga on yksi parhaista vuosikymmenen sisään tapahtuneista asioista mainstream kentällä. Välitti neidin musiikista tai ei, juuri diskopalloksi pukeutumalla ja näillä tupakkalasitempauksillaan Gaga raivasi tietä yksittäisille ihmisille antamalla mahdollisuuden outouteen. Gaga näyttää nykyisin huomattavasti paremmalta kuin silloin kun esiintymisasu koostui vain rintsikoista, mikrosortseista ja jättimankasta. Esiintyvä artisti on aina myös ulkonäkönsä kautta olemassa. Lady Gaga on friikkishow ja hänen tapauksessaan onnistunut sellainen. (Autotallibändinä pysymisestä haaveilevat voivat ottaa saman asenteen kuin Pariisin kevät, pyöräyttää pari studiolevyä. Siinä vaan voi käydä niin, että tulee silti suosituksi ja joutuu esiintyyn. IIK)
”Moi, mun meikkaajalla oli idea, onks tää nyt autenttinen?”
Sitten meillä on myös Katy Perry, josta itse en niin välitä. Perrykin kuitenkin muuttui jumalaa ylistävistä gospellauluja laulavasta naapurin tytöstä vampiksi, joka rallatti menemään tyttöjen välisestä pussailusta. Jotenkin jännästi levymyynti ampaisi pilviin. Katyn juttu ilmeisesti oli ainakin pari vuotta sitten 50-luvun lolitavamppi-bi-curious-multi-color-bitch, eikä siinä mitään tuomittavaa ole. Ihmisten preferenssit ja kiinnostuksen kohteet tuppaavat muuttumaan iän myötä ja useimmilla on nuoruudessa jokin pientä myötähäpeää nostattava tyylikausi. Omani sisälsi toisen silmän päällä roikkuvan otsatukan, pillifarkut ja rakkauskirjeitä Gerard Waylle.
Kimbrallakin oli (nolo) teinivaihe ennen Gotye:n kanssa hengausta.
Some people I used to know. Some people you SHOULD know.
Ja ihan hyvä ihminen siitä Kimbrastakin tuli, vaikka teki geneeristä teinipoppia nuorempana. Kimbra on mua vain pari kuukautta vanhempi, että ei ihme jos muutaman vuoden takaa löytyy vielä ”rämpytän kitaraa kun pojat sattuu sydämeen” -tason rallatuksia. Ihminen on nuori joskus ja valitettavan usein nuoruus tarkoittaa musikaalisesti jotain jäätävän tasoista settiä. Onneksi Madonnankin ääni on laskenut, en kestä niitä 80-luvun ulinoita.
Ehkä eniten ihmetyttää miksi tämä nillitys koskee lähes aina naisartisteja. Toki poikkeuksiakin löytyy: Super Ear havainnoi puolisen vuotta sitten Mikan ja Wolf Gangin eroja ja yhtäläisyyksiä. Silti tämä autenttisuusdebatti on usein naisten painolastina. Miten runopoikailu on jännästi uskottavampaa kuin runotyttöily? Ja glitterisiipiä saa miesartisti pitää rauhassa, mutta naisartistin pitäisi selittää suunnilleen antropoligian kandin verran siitä, mitä kulttuurikontekstien viidakossa hänen vaaleanpunaiset liihottimensa symboloivat.
Jos joku löytää itsensä ja oman tapansa esiintyä vasta hyalyronihapot huulissa ja toistasataa 60-luvun tyyliopasta lukeneena, niin tuhoaako se universumin? Suoraan sanottuna ei paljoa kiinnosta, mitä liisteriä Lanan naamaan on liimattu tai montako tiikeriä sen videoon on jälkikäteen photaroitu, jos Lana kuulostaa niin hyvältä kuin kuulostaa. Ylidramaattisuus ei ole musiikissa uutta, Lanan kohdalla se kuulostaa hyvältä. Jätettäisiinkö tämä tyttö siis viimein rauhaan, thänk juu. Kuunnelkaa toki. Lana on ihku.
kuvat: fashionmerchandisindegrees.com, ibnews.com, youtube.com, picasa, google ja joku sanomaton ja uudestaan löytymätön verkon kätkö