Nyt minullakin on tyyli-ikoni

Nykymaailma on niin kamalan airbrush-smooth, että väkisin sitä pieni ihminen kaipaa kuvalliseen kulttuuriinsa vähän särmää. Vaikka päällään seisoisi en voi samaistua tekoihmisiin joilla ei ole yhtään finniä, ryppyä, arpea tai ihohuokosta. On paljon kivempaa tuntea tyylillistä sielun sisaruutta joulukuuselta näyttävään eläkeläismummoon. 

Iris Apfel on ihana (ja ihana on nyt kuukauden teema, pahoittelen). 86-vuotias entinen bisnesnainen ja sisustussuunnittelija päätti sitten lanseerata M.A.C.:lle oman kosmetiikkakokoelmansa. Olen ehkä uutiseni kanssa kauniisti kuukauden jäljessä ajastani, mutta oi miten ihana mummeli sitä kauneusuutisten hautuumaalta löytyikään!

Tarvitseeko sitä enempää kuvallisesti havainnollistaa? Ihanaa, tällaiseksi mummoksi minäkin haluan aivan ehdottomasti tulla. Räväkkä, värikäs ja övereillä silmälaseilla koristettu. Näköhän multa lähtee jo tosin seitsemänkymppisenä, mutta hei, sokeanahan ei oo mitään väliä miten pahasti muiden visuaalista ympäristöä saastuttaa. Hetkinen, enhän minä halua saastuttaa mitään, haluan olla sellainen mummo, jonka näkeminen on yhtä elähdyttävää ja hymyilyttävää kuin kylähullun. Haluan että mummona luon samanlaista karmaa nuorempiini kuin Iris Apfel luo minuun nyt: ”Voi miten ihana mummo, olisimpa minäkin noin hersyvä vanhana!”

Lähdempä tästä etsimään övereitä helmiä jo vanhojen päivieni varalle. Niin ja olen edelleen vuonojen maassa, tämä oli härski etäpostaus.