Opiskelijaa saa lyödä toisellekin poskelle
Puhuttaisiinko taas vanhasta kunnon aiheesta? Opintotuki ja sillä eläminen kuohuttavat tunteita vuodesta toiseen. Asiasta keskusteltaessa on myös jok’ ikinen kerta korrektia haukkua opiskelijoita alkoholisoituneiksi vetelyksiksi, jotka käyttävät aikansa kaiken kattavaan porsasteluun ja alisuoriutuvat opinnoistaan.
Iltalehti ja Seinäjoen Sanomat uutisoivat keskiviikkona, miten osa opiskelijoista myy itseään opintojaan rahoittaakseen. Uutisessa ei ole sinällään mitään uutta, näitä ”kohu-uutisointeja” on tullut mediaan joka vuosi ainakin siitä asti kun itse lukiossa aikoinani aloitin. Uutista kommentoineet tosin jakelevat vuolaasti ohjeita siitä, että kun ”ei käytä rahaa turhuuksiin, viinaan tai ulkomaan matkoihin, niin kyllä sillä opintorahalla pärjää”.
Kituuttaminen laadullisen aliravitsemuksen partaalla ja pärjääminen ovat kaksi eri asiaa. Ajattelin seuraavaksi havainnollistaa pienellä laskukaaviolla, miksi itse en kuuna päivänä pärjäisi pelkällä opintorahalla.
- Opintoraha ja asumislisä ovat yhteensä 491,60€
- Tästä poistetaan Kelan 10% ennakonpidätys, jäljelle jää 442,44€
- Vuokraan kuluu 264€ (joka on huomattavasti vähemmän kuin opiskelijoilla keskimäärin)
- 442,44€ – 264€ = 178,44€
- kouluruokailut päivittäin 2,65€, kuukaudessa n. 20 x 2,65€ = 53€
- 178,44€ – 53€ = 125,44€ (tässä vaiheessa olemme siis vähentäneet vasta vuokran ja päivittäisen lounaan)
- Kahvia juon kupin päivässä yliopistolla 20 x 1,20€ = 24€
- 125,44€ – 24€ = 101,44€ (eli vuokra, lounaat ja kahvit vähennettynä)
- Tällä 101,44€:lla olisi sitten tarkoitus maksaa kaikki muu, kuten puhelinlasku, kotiin ostettava ruoka, kirpparivaatteet, opiskelun materiaalikulut, yöelämä, kahvittelu kavereiden kanssa, satunnaiset leffakäynnit ja kirjaston myöhästymismaksut ja lääkkeet mikäli niitä tarvitsee satunnaiseen syysflunssaan. 101,44 € on todella vähän, todella, todella vähän.
Olen siitä onnekkaassa asemassa, että vanhempani tukevat minua rahallisesti reilulla satasella kuussa. Töissäkäyntiä opintojen ohessa yritin. Kestin kuukauden sitä, että työpanostani haukuttiin surkeaksi, tahtiani hitaaksi ja työjälkeäni ala-arvoiseksi (siivosin yhtä hyvin kuin 3 aiemmassa työpaikassani, se ei riittänyt). Kun tähän päälle lisättiin 45 opintopisteen ylisuorittamissyksy, jotenkin jännästi romahdin uutena vuotena. Yhteenvetona sain henkisen tasapainoni horjumaan, kun yritin kovasti olla hyvä opiskelija. Tämä näkyi ihan blogissakin kuukauden hiljaisuutena aikavälillä 10.12.-11.1. Burn out. Keväällä opintosuorituksia tuli vain parisenkymmentä, ei sinänsä ihme.
”Mene kesätöihin vetelys!”
Kesätöihinkin opiskelijoita kehotetaan menemään ja mieluiten sinne, missä niitä töitä on. No, olin töissä toissaviikkoiseen työtapaturmaan asti. Maksan kahta vuokraa(opiskeluasuntoni ja kesäasuntoni) , yhteensä 600 euron edestä noin tonnin kuukausipalkastani. Kotitalousvähennykset työasunnosta eivät paljoa naurata sillä nekin näkyvät vasta vuoden 2013 veronpalautuksissa. Nyt polvi lihahyytelönä on aika miettiä miten maksan elokuun vuokrat. Sairaspäiväraha on reilusti palkkaa pienempi. Sossussa on turha asioida, koska en ole otanut opintolainaa, joka tulee ottaa mikäli aion jotain tukia saada. Kaikki olisi ”hyvin” jos en olisi liukastunut kylpyhuonetta pestessäni. Jotenkin on vähän katkera olo.
Ruoan hinta, nousee.
Vuokra, nousee.
Opintotuki, sama joka vuosi.
Sijoita tähän vapaavalintainen kirosana.
Ps. Tarttis uudet talvikengät, kun edellisistä lähti maaliskuussa pohjat irti. Pakko kai ottaa se opintolaina.
Kuva: taloussanomat.fi