Laiskoille lukijoille tiedoksi: Rihanna ei ole kuollut.

Kiitos Lilyn Toimitus, annoitte materiaalia mielensäpahoittajalle (vaikka ei se teidän vika ole, vaan Acnen). Viaton vierailu Toimituksen palstalla eksyi aiheesta. Sen sijaan että olisin alkanut puntaroida Gwen Stefanin ja Rihannan tyylien paremmuutta toisiinsa verraten, jäin suu auki tuijottamaan Rihannan asua. Kiva keskitysleiripyjama Riri. 

Olen kuullut, että 1940-luku on osittain muodissa, mutta sitä en tiennyt, että baanalius on osa trendiä. Oli Acne miten pähee, kälee, makee, hip, chic, tre’s bon ja verkkokalvoja hivelevä tahansa, niin Kyllä tuo Rihannan raitapuku on mauttominta hetkeen. En tiedä millaista porukkaa Acnen suunnittelustudiolla on töissä, mutta hienotunteisuus ei ilmeisesti ole osa ammattitaitoa.

Acnen näytöksen malli onneksi suhtautuu asiaan sen vaatimalla vakavuudella.

Miksi tämä sitten suututtaa minua? No, Acne tekee trendikoltun vaatteesta joka oli viimeinen pukine niille miljoonille juutalaisille, kommunisteille, homoille, romaneille ja kehitysvammaisille, jotka kuolivat Natsi-Saksan keskitysleireillä toisessa maailman sodassa. Tämä vaate on tasan yhtä ”tyylikäs ja raikas” kuin hakaristihihamerkki. Sori nyt vaan, mutta on olemassa sellaisia visuaalisia tabuja, joiden rikkominen on haistattelua menneisyyden kärsimyksille.

Sitä paitsi: Maailmassa on tuhansia värejä. Miksi valita raitakuosiin juuri ne kaksi, jotka ovat tuttuja keskitysleirien vaatetuksesta. Eikö tosiaan käynyt mielessä muut sävyt kuin harmaa ja sininen?

Tässä vähän keskitysleirieleganssia 1930- ja -40-luvuilta:

Stile Dachau:

Stile Bremen:

Stile Auschwitz:

Hyi Acne, tuhma!

Banaali kun olen minäkin, niin kehun tähän loppuun vielä elokuvan Boy in The Striped Pajamass. Se kertoo pienten poikien ystävyydestä, natseista ja keskitysleireistä.  Sen katsomisen jälkeen Acnen ”tyylikäs asu” saattaa näyttää hitusen vähemmän tyylikkäältä.

Kuvalähteet: media4.onsugar.com, creativecommons