Dansar med mafiosor
Salakapakassa kello kuusi aamulla. Mitä ihmettä ja kummaa?
Onnistuin saamaan itseni viikonloppuna jälleen tilanteeseen, jossa ihmettelen mitä tässä oikein tapahtuu. Alkoholituotteiden vaikutuksen alaisena saattaa käydä niin, että tutustuu ihmisiin, joihin selvin päin ei ota kontaktia. Kuten vaikka keski-ikäisiin setiin, joilla on paljon asiaa Disneyland -matkailusta ja Helsingin homoskenestä 80-luvulla. Vaihtoehtoisesti voi tutustua myös soittajapoikaan, joka muistaa varmaan loppuelämänsä vain miesnimeni ja ystävättäreni hiukset. On ne ihanat.
Sellaisten ihmisten seurassa saattaa ystävineen päätyä mihin vain. Kuten mysteeriklubille, jonka ovet aukeavat viideltä aamuyöllä ja kävijäjakauma keskiverto tassaleiden, virolaisten mafiosojen ja narkkareiden välillä on 1/3 kullekin ryhmälle. Ovimiehet näytti Kylmäkoskella vierailleilta ja myynissä oli kotikaljaa ja vettä. Ystävättäreni kanssa kummastelimme vessassa kuulunutta hiljaista huohotusta ja sitä, että olimme luomutisseinemme selkeässä vähemmistössä. Se siitä, että Beefissä tanssimisen jälkeen oltaisiin lähdetty kotio nukkuun.
Olisi ollut kivempaa jos ei olisi tehnyt niin kovasti mieli aamukahvia.
Tai pitänyt mennä töihin 3 tunnin päästä.
Menin töihin, kahvin kanssa.
Hyvä työpäivä, vaihdoin paljon lakanoita ja sain 25 senttiä tippiä.
Niin ja kuva ei liity tapaukseen, vaikka värimaailma oli sama.
