Ra(s)kas ”loma”
En pidä siitä että olen ”lomalla”. Oikeastaan ei ole ärsyttävämpää kuin ”loma”. Menee hermot, kun ei voi otta oikeasti lunkisti, kun töitä on silloin, tällöin ja tolloin, vaikkakin vessataon mahdollisuuksien kera. Lisäksi, vaikka olen kesätöissä, mutta ”lomalla” kouluaskareista, ihmiset kuvittelevat minun olevan supliikki seurasukkula valmiina uusiin seikkailuihin Suomen julkisessa liikenneverkossa. Tilin saldo lähinnä itkettää, kun viikon sisään on tullut sahattua Turussa, Lappeenrannassa, Tampereella sekä Kallion baareissa. Viikon sisään, herranen aika!
Sata euroa pelkkiin matkoihin, kiva.
Legginsitkin repesi, toiset katosi ja maha lihosi.
Saan postia, tosin väärään osoitteeseen, mutta lämmittäähän se silti mieltä?
Eikä se uusin Potterin Harry nyt ollut mikään aivot tapettiin pirskauttava kulttuurielämys. Ei sillä, että olisin sellaista odottanut.
Enkä halua huomenna töihin. Siellä haisee pöly ja käytävillä löllystää aamupekonin turvottamia hotellivieraita, joiden lapset ovat Scandicin sikatörkeästä kampanjasta villintyneet. Ja imurit on pöllitty. Tai ne ei toimi. Tai on väsy. Ja nälkä. Olisi parempaakin tekemistä. Kuten nettiaddiktio.
Onneksi Lilyn toimitus on kiltti ja lähettää minulle pienelle rääpäleelle Tigi-paketin. Hymyilen pikkaisen, ainakin siihen asti, kun erehdyn katsomaan peiliin ja totean, että naamani on paremmin lannoitettu kuin naapurin kukkapenkki.
Noh. Kuulostipa nyt masentavalta. Kivaahan mulla on ollut, perhuna!
