Käsittämätön turhake, kulinaristinen egonjatke vai kahvinautintojen aatelia?
Niitä on kaikkialla. Mikäli joku on onnistunut välttymään kapselikahvinkeittimiltä tässä kanta-asiakaspostin, ilmaisjakelun ja telkkarimainosten ristitulessa, niin vaivaudun onnittelemaan. Kysymykseksi kuitenkin nousee, onko niissä hifivehkeissä läsnä järjenkäytön hiventäkään. Yksittäisiin foliopakkauksiin pakatut ilmatiiviit kertakäyttöiset kahvipallurat kuulostavat ratkaisulta triviaaliin ensimmäisen maailman ongelmaan: ”ei jaksaisi keittää kunnon kahvia ja säilyttää kahvia ohjeiden mukaisesti.” Kamalan problemaattista.
Ei tässä itsekään mitään kotibaristojen yhdistyksen puheenjohtajia olla, mutta kyllä minäkin sentään ymmärrän mitä eroa on kahviharrastajalla ja kapselikahvinharrastajalla. Kyse on samasta erosta joka käydään ravintolasushin ja Pirkka Premium pakastesushin välillä, todellisuus hämärtyy kun tuudittaudutaan helppouteen.
Kapselikahvivalmistajien lupaus ”premiumluokan makuelämys napin painalluksella” tekee kahville saman kun Kodakin sadan vuoden takainen mainoslause ”push the button and we do the rest” teki valokuvaukselle. Totuus on, että kenestäkään ei tule kahvimestaria napinpainalluskahvilla, aivan kuten automaattikameralla kuvaaminen ei tee kenestäkään huippuvalokuvaajaa.
Se, että pitää hyvästä kahvista, ei ole syy ostaa kapselikeitintä, se on hyvä syy ostaa mutteripannu, perkolaattorikeitin, pressopannu tai perinteinen kahvipannu. Suodatinsumpinkin makuun voi kummasti vaikuttaa käyttämällä aina kylmintä vettä mitä hanasta irtoaa ja putsaamalla keittimen kolmesti vuodessa (ja pitäähän se kapselimonsterikin putsata säännöllisesti).
Luonnollisesti eniten kahvin makuun vaikuttaa kuitenkin kahvi itse. Euro Shopper -kahvi ei ole sieltä makunautintojen kärkipäästä, eikä sillä kilohinnalla sovi niin odottaakaan. Säilyttäminen ei ole ongelma, kun kerran ostaa kahvipurkin. Sekin on todettu, että kahvi on parasta kun se on jauhatettu noin viikko ennen käyttöä. Oman kylän kahvikauppa, se on sitä oikeeta ylellisyyttä.
Todelliset erikoisuuden tavoittelijat voivat edelleen litkiä Kopi Luwakia, joka kuulemani mukaan on erinomaista, jokseenkin hävyttömän kallista arkikäyttöön.
5+1 syytä jättää kapselikeitin kauppaan:
- myönnä pois, et tarvitse sitä, sulla on jo kahvinkeitin
- jätevuori: foliopakattuja kahvinpökäleitä ei voi kompostoida
- hiilijalanjälki: aivan, yksittäispakkaaminen vähentää pakkausten energiatehokkuutta, kasvattaa pakkauskustannuksia, tuo takaisin pahvin, joka muutoin poistui pääosasta pahvipakkauksia jo vuonna 1995
- Sika säkissä: juot siis kahvia jauheesta, jota et näe missään kahvinlaittoprosessin vaiheessa? Jos itse olisin kahvin valmistaja, laittaisin takuulla kaiken sekundan kapseleihin ja mukaan riittävästi premiumia, jotta maku hälventyisi
- Alkuperämaakahveja ja espressoa voi tehdä ilman, että ostaa keittiön aputason nurkalle kuution, jonka ulkomuodossa tiivistyy kaikki 80-luvun pikkupölynimurin linjakas sulokkuus
- Kapselikahvinkeitin on 2010-luvun infrapunamunankeitin, popcorn-kone ja voileipägrilli, tulevaisuuden kirpputorihitti
Kirjoittaja ”nautti” syksyllä 2006 ilmaisesta hasselpähkinäkapselikahvista Tampereen Koskikeskuksen aulassa ja traumatiosoitui. Nykyisin hän juo Presidenttinsä tummapaahdettuna ja espressonsa ilman sokeria. Ja kirjoittaa itsestään kursiivilla kolmannessa persoonassa.
Kuva: Paulig
