Tietänette joitain kliseitä siitä, mitä tapahtuu, kun pieni ihmisen taimi ajautuu taidekouluun? Niin, paheiden teillehän siellä mennään ja samalla muututaan muutenkin kummallisiksi, ruokavalio häiriintyy ja mahdollinen henkistyminen ei sulaudu protestanttiseen kaavaan. Aijai. Tai sitten tuotoksena on näennäisesti tavallisia ihmisiä. 

Minä olen salahippi, koska hörhöyshän on vähän epäilyttävää ja olen tarkka julkikuvastani (eikä nyt vedetä tähän sitä, miten idiootilta näytin vuonna nakki Bumtsibumin yleisössä niskoja pyöritellessäni). Salahippinä voi kuulua puolisalaa puolueeseenkin, siis ainakin siihen asti, että facebook-profiili floodaa puoluekokouskuvilla. Salahippinä on helppoa ostaa kirpputorilta nurkat täyteen olennaisuuksia, kuten sambialaisia rituaalinaamareita ja diskopalloja. Salahippinä voi asioida niissä ”hörhöfoodistien” kaupoissa ostoksimassa superihmeravintoa. 

Päivän salahippeily sujui tänään erinomaisen mielyttävissä merkeissä hamppua mutustellessa. Olen ollut jo parisen vuotta tietoinen siitä, etteivät kaikki hamppulajikkeet ole hallusinogeenisiä, mutta se kyllä yllätti, että hamppuhan on hyvää. Tai ainakin öljyhampun siemenet olivat rapsakoita ja 9bar -patukka makoisaa. Mikäli hippeilyn tahti pysyy samana, kokkailen pukinkonttiin omat raakasuklaat ja vastustan kaikkia Pohjois-Suomen kaivoshankkeita, ehdotta. 

Ps. Hamppupostaukseen inspiroi rappukäytävässä leijaileva makea savun haju. Joku yläkerran naapureistani on tuhma. Haju on kuin Snoop Doggin keikalla, jos erehtyy ulko-ovea avaamaan. En sano mitään tämän kaupunginosan maineesta.