Kiitos, kun joku kommentoijista nosti taas esiin feminismistä keskusteltaessa erot tyttöjen ja poikien lelupreferensseissä. Minusta nimittäin harva asia on yhtä ratki riemukasta kuin lelujen ja lelukuvastojen ympärillä pyörivä keskustelu. En halua kuulostaa ilkeältä kun sanon tämän, mutta on jokseenkin typerää kuvitella että lapsi syntyy himoiten omalle sukupuolelleen suunnattuja leluja. Vastasyntyneellä lapsella on yhtä paljon himoja autojen tai muotinukkejen perään, kuin relevantteja mielipiteitä päivän ajankohtaisesta politiikasta. Vähintään ensimmäisen vuoden ajan kaikki mistä otteen saa, on kivaa pääasiassa siksi, että sen voi pistää suuhunsa maisteltavaksi.

Sen jälkeen kun lapsi alkaa ymmärtää mitä eroa on sanoilla äiti, kakka ja moottorisaha, kohdistuu lapseen hereilläoloaikanaan jatkuva audiovisuaalinen kulttuurillinen ehdollistaminen sukupuolirooliin. Vaikka vanhemmat kuinka itse olisivat tasa-arvoisia ja näyttäisivät esimerkillisesti, että äitikin osaa vaihtaa sulakkeen ja isi osaa nyplätä pitsiä, niin lapseen kohdistuu satoja sukupuolistavia käytänteitä päivittäin. Viimeistään päiväkodissa tai televisiota katsoessaan lapsi joutuu kosketuksiin sen kanssa, mikä on vallitseva kulttuurinen käsitys tytöistä ja pojista. 

Lapset tunnetusti omaksuvat tietoa kuin sienet, mutta koska heidän perustietopohjansa on vasta rakentumassa, he yleistävät yleistämästä päästyään. Jokainen lapsi on vähän muukalaiskammoinen, vanhoillinen, homofobinen, sovinistinen, rasistinen ja suhtautuu kaikkeen hänen omia käsityksiään järkyttävään epäluulolla. Heille syy-ja-seuraus -suhteet eivät aukene vielä kokonaisvaltaisesti. Lapsi voi esimerkiksi olla sitä mieltä, että Kodin putkimies ei ole vaarallista luonnolle, sillä metsä jatkoi kasvamistaan, vaikka isi kävikin kaatamassa vanhentuneen loppupullollisen puun juurelle. 

Vaikka kuinka täällä aikuisten maailmassa pamputetaan läpi tasa-arvoasioita, jää muutos aika laihaksi jos kasvatamme tytöistä edelleen passiivisia prinsessoja ja pojista aktiivisia supermiäs-merirosmo-trukkikuski-atleetteja. Enkä edes ala puhua tähän väliin Tiimarin synttärisivustojen sukupuolistavasta viestinnästä. Eikä siinä vielä mitään, mutta se miten kehumme lapsia sukupuolittuneesti, tekee vielä tytöistä alisuoriutujia.

En kiellä sitä, etteikö sukupuolten välillä olisi fyysisiä ja psyykkisiä eroja, mutta naurettavan monet kulttuurissa rakentuneet erot tunnutaan ottettavan DNA:han kirjailtuna totuuksina siitä, miten miehenä tai naisena, tyttönä tai poikana, tulisi elää. Kaikkein pahinta on kuitenkin se, miten rankaisemme sosiaalisesti niitä yksilöitä, jotka ylittävät kulttuurisesti rakentuneet sukupuolilokeromme.

ESIMERKKIJÄ SOSIAALISESTA RANKAISEMISESTA:

• Tuttavaperheeni nuorimmainen meni päivähoitoon yhdessä sormessaan todella hienon väristä viininpunaista kynsilakkaa. Muut 5-vuotiaat pojat haukkuivat tytöksi ja nauroivat päin naamaa
• tämä, tämä, tämä, tämä ja tämä (ja ylipäätään se, että 99% kaiken maailman asukritiikistä osuu naisjulkkiksiin, vaikka miesjulkkikset kulkisivat ihmisperseen näköisinä keskellä kirkasta päivää)
• Mies saattaa toisen baarista kotiin, tämä toinen on pukeutunut naisten vaatteisiin, turpaan tulee niin että Oulu nousee uutisiin
• Suomen valtiovarainministeristä muistetaan mediassa mieluiten asumokat & verkkosukkahousut ja entisestä pääministeristä se kuuluisa kuva jossa näkyi herkkupeppu

Tämänkin maan lapset elävät keskellä mediatulitusta, jossa ihmisiä arvioidaan paitsi tekojen perusteella, myös sen perusteella ovatko nämä teot hyväksyttäviä heidän sukupuolensa perusteella. Vielä tämänkin jälkeen monet ajattelevat että lapset täysin ympäristön vaikutuksesta irrallisena valitsevat lelunsa, joilla leikkivät. Ja se on mielestäni aika surrullista ja näköalatonta.

Loppuun vielä vähän konteksti irronnaisesti:Päivän piristeeksi ylitsepääsemätön suosikkini ruotsalaisketju Leklustin kuvastosta: PINKKEJÄ LASTENVAUNUJA TYÖNTÄVÄ SPIDERMAN!!! <3

Kuvat: BR -lelun, Toys R Usin ja Leklustin lelukuvastoista