Tulin Suomeen todetakseni, että on sittenkin mahdollista, että tähän maahan saadaan historian toinen ylioppilaspresidentti, joka on hankkinut kannuksensa ulkomailla. Se ensimmäinen muuten oli Mannerheim (ja kadettikoulu ei muuten ole verrannollinen yliopistoon, inttäjille huomioksi). Vaalit olivat kyllä niin jännittävät, että teki ihan hyvää olla poissa jaloista ja kuunnella koko show radiosta. Suosittelen muuten vaalivalvojaisia radion äärellä, erinomaisen old shcool ja vintage ja mitä näitä hienoja sanoja olikaan. 

Mutta siitä kekkosuudesta, isot pokat toisivat Pekan naamaan mukavaa ryhdikkyyttä ja jämäkkyyttä, joiden puutteesta politiikan asiantuntijat jaksavat Haavistoa syyttää. Myös Väyrysleiriläisiin saattaisi vedota Kekkoslovakialainen asustamisen estetiikka, olihan Kekkonen sentään Keskustan pitkäaikaisin presidentti. Mutta ehkä Pekasta ei saa Kekkosta, Pekka on liian diplomaattinen, enkä jaksa uskoa, että hän lähtisi itänaapuriin juomaan paikallisia politiikkoja pöydän alle (mielikuvani Neukkuajan politiikasta on varmasti ”todella todenmukainen” ja upea…). 

Ennenkuin järjetön löpinäni tuhoaa koko kampanjan, tyydyn toteamaan, että halusin vain postata kuvan, jossa Haavistolla on Kekkosen lasit. That’s it. Nyt rauhoitun. Ennakkoäänestyksen alkua odotellessa voisin mennä hätyyttämään soinilaista kämppistäni tiskaamaan. Keittiön altaissa majailee muuten vaalien kunniaksi uusia elämänmuotoja. Jos hyvin käy, niistä kehittyy sitä mystiseksi lajiksi jäänyttä vaalikarjaa.

Kuvan immateriaalioikeudet ovat minun, paitsi hups heijaa, nyt ne ovat myös A-lehdillä, koska latasin kuvan tänne suoraan, enkä lähdelainana muualta. Oi voi.