Kun 1,5 vuotta sitten kuuntelemasi uusiseelantilainen UG-artisti voittaa Grammyn
Painokoneet seis, musiikinkuuntelijalla on kriisi! Otsikko kertoo jo jotain siitä hämmennyksestä, jota Gotyen ja Kimbran Grammy -voitot aiheuttivat. Ensinnäkin on jokseenkin mielenkiintoista, että 1,5 vuotta vanhalla duetolla voi voittaa vuoden 2013 Grammyjä. Ei sillä, Somebody I used to know on mainio biisi. Mutta miten tässä näin kävi?
Vaikken olekaan Kyösti Pöystiläinen kulttuurielitisti, edes silleen ironisesti, niin kieltämättä tässä nyt on vähän hämmentävää olla. Sitä kun ajatteli, että on löytänyt vaihteeksi jotain, jonka hienouden muuta tajuavat vasta 10000 vuoden päästä. Nykypäivänä vaan sitä ei vaan saa kuunnella edes uusiseelantilaista indiepoppailua rauhassa, enkä ala edes puhumaan eteläafrikkaisesta outoräpistä. Pakko tässä on hyväksyä se, että muutkin kuuntelevat musiikkia globaalilla skaalalla. Sitä solahtaa massaan, vaikka söisi soijanakkeja vadelmahillossa.
Tuskin kukaan muistaa kun suosittelin elokuussa 2011 Kimbraa muuttoviisuiluksi, joten suosittelen sitä nyt sitten ihan muuten vaan. Katsokaa video, on viehko.
Kuva: stuff.co.uz
Minä katosin, lakkasin blogaajana olemasta ja koitin elää enemmän reaalimaailmassa. Paskat, se oli hirveää. En viitsinyt enää lukea edes uutisia, kun Hesarikin muuttui maksulliseksi ja iltapäivälehtien otsikoissa on alettu viljellä ”läpändeerusta” ja hymiöitä. Oksettaa, tämäkö on maksullisen media taso? Vai ovatko lehdet vain yhtä typeriä kuin lukijansa, ne (lehtien tason perusteella) henkisesti teini-ikäiset ja syntymäkännissä taapertavat sössöttäjät.