Amerikan Yhdysvallat, tuo hieno maa, joka ei milloinkaa lakkaa saattamasta itseään naurun alaiseksi. USAsta on hyvää vauhtia tulemassa uusi Neuvostoliitto, maa jos virallisesti voidaan kongressin päätöksellä määritellä vaikka kala pinkiksi glitterielefantiksi jos siltä tuntuu ja lobbaajilla on tarpeeksi irtokäteistä jolla lahjoa poliitikot. Jenkeissä pizza on nyt virallisesti VIHANNES. Tekisi mieli nauraa, mutta kun miettii millainen hyllyvän lapsiläskin armoitettu valtakunta on kyseessä, tekee mieli lähinnä volottaa krokotiilin kyyneleitä. Luin tästä karmeasta uutisesta Cityn sivuilta ja tarkistin vielä varmuudeksi uutistoimisto Reutersin sivuilta voiko jokin näin älytön olla totta, mutta totta se on. J-ä-r-k-y-t-t-ä-v-ä-ä.
Pizzan päällä on oltava vähintään puoli kupillista tomaattisosetta, jotta se voidaan luokitella vihannekseksi. Päivässä on syötävä 500 grammaa kasviksia. Eikö siis puolitoista pizzaa täytäkin mukavasti päivän rehutarpeen. Ai niin, tämä lakihan tekee kinkkupizzastakin kasvisruoan. Täydentää mukavasti sitä typeryyttää, jonka itse kohtasin aikanani ensimmäisellä tai varmaan myös viimeiseksi jääneellä Amerikan matkallani pari vuotta sitten. Vegehampurilaisen side dishinä onkin niin suunnattoman fiksua tarjoilla pekoonia, kuten myös aamiasmansikkapannukakkujenkin lisukkeena.
Anteeksi nyt Amerikka, mutta minä NAURAN ratketakseni teille.
Enpä olisi kuvitellut koskaan kirjoittavani feminististä ylistysvirttä kahdesta kaverista, jotka keksivät heilutella muniaan vinkeissä kalsongeissa, mutta näin pääsi käymään. LMFAO:lla on ehkä yksi typerimmistä bändinimistä ikinä, mutta olen valmis luovuttamaan vuoden vaikutusvaltaisimman musiikkivideon tittelin kyseiselle bändille tällä sekunnilla. Monellako muulla videolla miehet kekkuloivat vähemmissä vaatteissa kuin naiset?
Kuinka monessa muussa musiikkivideossa miesartistit ovat kyenneet pistämään miehisyyden vitsiksi, saamaan vallitsevan naisartistien posehorotuksen naurunalaiseksi ja samalla kuitenkin vahvistamaan perusjaskan näköisten keskivertomiesten miehistä identiteettiä? Joo, olihan meillä WASP 80-luvulla, mutta Blackie Lawlessin jälkeen ei ole paljoa ”I’m sexy” -henkisiä pellemiehiä näkynyt.
Vaikka media on täynnä puhetta siitä, miten naisten ulkonäkömuotti on kamalan kapea ja kaikki joiden perse ylitää strategisen 100 sentin rajan, ovat turhia ruhoja, niin ei miehilläkään ole helppoa. Itse asiassa, miehillä on aika kurjaa. Oli nainen miten väsähtäneen lässähtänyt tahansa, aina voi vähän feikata kureliivillä ja peitevoiteella. Mitä mies voi tehdä? Harva uskaltautuu silmäpusseja pienentävän kofeiinisilmänympärysvoiteen, peitepuikon tai nutriletin käyttäjäksi. Monille miehille ainoa keino näyttää paremmalta on ajaa sänki ja laittaa päälle puhtaat vaatteet. Siksi LMFAO:n radikaalia videota tarvittiinkin juuri tähän maailman tilanteeseen, jossa feminismi, miehekkyys ja seksikkyys ovat kaikki moneen kertaan väärinymmärrettyjä käsitteitä.
Jossain seksuaalisen vallankumouksen tiimellyksessä monet naiset kuvittelivat, että nyt vihdoin pääsee hankkimaan sellaisen urhon kuin huvittaa, eikä tartte mennä naimisiin naapurin Jaskan kanssa, vaikka vanhemmat siitä niin tykkääkin kun on maisterisjätkä (ei Timo Soini tässä esimerkissä kertaa). Olen aina vähän ihmetellyt, miksi monet tasa-arvosta, naisten alistamisesta ja palkkaeroista paasaavat naiset haluavat sänkyynsä/parisuhteeseensa/elämäänsä vain korstoja, kauniita korstoja, lihasmiehiä tai nyt ainakin alusvaatemallimaisen solakoita miekkosia. Muunlaisia miehiä sitten haukutaan nörttiolmeiksi, mammanpojiksi tai heitä ei vaan yksinkertaisesti huomata. Kun heidät sitten huomataan, he ovat usein ympäripäissään tulevat puristelemassa tissistä tai karjumassa hävyttömyyksiä (huom: tämä oli sitä kuuluisaa liioittelua, ei syytä antaa verenpaineen nousta).
En kiellä, etteikö esimerkiksi Alexander Skarsgårdia katselisi mielellään, mutta…
… eiköhän se ole vähän samaa kuin jos olisin mies ja haaveilisin pääsystä Megan Foxin lakanakaappiin. Enkä koskaan tosielämässä varmaan edes kestäisi tuollaisen tosielämän oscarpatsaan seuraa. On ne lihakset ihan jees, mutta liian usein niiden mukana tulee jotain hyvin epämielyttäviä luonteenpiirteitä (usein, ei aina, joten verenpaineet taas tasaisina, jooko?). Pidän siis Allun jossain pääkoppani fantasiaosaston puolella, suljetun oven takana ja tosielämässä keskityn siihen mitä ihmiset saavat itsestään ilmaistuksi sanallisesti. Ei siinä auta mikään, vaikka itse Alexander Skarsgård tulisi vikittelemään, jos hänellä ei olisi mielipiteitä muusta kuin ketsuppimerkkien paremmuusjärjestyksestä. Eikä sekään riitä, että ruiskuttelee itseensä Dieselin Fuel for Life:a. Polvet voivat vetelöityä, mutta törppö on törppö vaikka olisi hyväntuoksuinen komea törppö.
Feminismin tavoitteena on tasa-arvo, joten voisimmeko mekin joustaa miesten kohdalla, jos miesten oletetaan hyväksyvän meidät kaikkine pikku vikoinemme. Sillä vaikka kuinka ”olisimme se arvoisia” ja ”huolehtisimme itsestämme”, niin kaikissa meissä on jotain johon vain Photoshop pystyy (ellei vika ole korvien välissä), sukupuolesta riippumatta.
Itsensä hyväksyminen on kaunista, sen todistavat speedoissaan ketkuttavat LMFAO:laiset. Ei kenenkään tarvitse olla malli- tai pornolehtimitoissa ollakseen seksikäs. Seksikkyys kysyy asennetta, tietoisuutta omasta viehätysvoimasta ja jäätävää itsevarmuutta. Itsevarmoille on yhdentekevää montako makkaraa vyön päällä roikkuu tai paljonko selluliittia peppu on kerännyt, sillä he ottavat tilansa ja olevat huomion keskipisteenä tietäen olevansa arvokkaampia kuin yksikään L’orealin kuvankäsitelty mainos.
Että terveiseni kaikille, miehille ja naisille, luottakaa itseenne, olette koko elämänne ajan kuitenkin kauniimpia kuin valtaosa keskiajalla eläneistä.
(Joo ja ennenkuin joku tulee karjumaan tekijänoikeusmurhaa, niin mainitaan nyt sitten pakollisena oheismainintana, että Die Antwoord oli pioneeri youtubesoveliaassa kikkelinsheikkauksessa jo vuonna 2009. Tässä onkin kyse siitä kuka teki asiasta valtavirtaa jo yli 111 miljoonalla katselukerralla)
