Rakkaat Valtion Rautatiet, te peltihinureita eteeenpäin työntävä voima, joka antaa minulle vapauden poistua toisinaan liian ahtaalta, kylmältä ja opiskelupaineistetulta asustelupaikkakunnaltani. Olen otettu siitä, että olette olemassa ja kuljetatte minua ja rinkkaani satoja kilometrejä Kustaa Saksen riipustuksilla koristelluissa EKO-vaunuissa. On kuitenkin asioita, joista en ole erityisen kiitollinen:

• lämmittämätön paikallisjuna: ulkona +1 astetta, junassa tuskin sen enempää. Matka Helsingistä Tampereelle = tuskaa. Kysyin asiasta konduktööriltä ja tämä vaan katsoi minua kuin vähäjärkistä ja kysyi kolleegaltaan ”Hei Jaska, onko täällä sun mielestä muka kylmä?” Kiitos, mahtavaa palvelua.
• käsittämättömän vaikeaksi tehty lippu-uudistus: Jos mä nyt tilaisin mobiililipun. (—) Jaha, se ei enää näy, kun ei ole multimediaviestien vastaanottomahdollisuutta tässä luurissa. No, ostanpa sitten jatkoyhteyslipun konduktööriltä. ”Hei, lippu Seinäjoelle”, Tähän tulee sitten 5 euron palvelumaksu päälle, mutta eihän tuolla asemalla ollut lipunmyyntiä, no otakko lipun vaan Tampereelle, ei vaihtoa, ei palvelumaksua, mutta mistä se 5 euroa tulee kun tuolla ei ollut lipunmyyntiä eikä se pömpeli toiminut, 5 euroa kun ostat jatkoyhteyden konduktööriltä, ihan sama toimiiko automaatti vai ei. Jostain kumman syystä otin lipun vain Tampereelle asti ja menin sitten jonottamaan siellä lipunmyyntiin, jotta pääsisin kohteeseeni ilman typerää, ei mistään palvelusta tulevaa palvelumaksua.
• epälooginen hinnoittelu: halvaksi mainostettu ennakkolippu on opisekelijalle kalliimpi kuin tavallinen lippu, mitä hittoa?
• joustamattomuus: myöhästy junasta, joka lippuusi on merkitty niin joudut ostamaan uuden seuraavaan junaan. Ole pyörätuolimatkustaja jolle on myyty paikka täyteen junaan, jonka kyytiin et mahdu, maksat itse itsellesi uuden lipun etkä edes pahoitteluja saa.
• lettujen poistuminen ravintolavaununruokalistalta ja niiden korvaaminen mokkapassionleivoksella: Ihan oikeasti, voiko ballerinakeksiä pienempää, elintarvikemuoviin käärittyä kikkaretta kutsua leivokseksi?

Ihan juuri kohta siirryn lentokonematkustajaksi, koska VR tekee elämästäni helvettiä ja vaatii kurjuudesta vieläpä ylihintaa. En koe olevani ympäristön pelastaja jos VR-vitutuksissani mupellan sitten einesmuonaa 2 tuntia myöhässä olevassa yöjunassa ja myöhästyn aamun ensimmäiseltä luennolta.

Illan junamatkaa odotellessa, en odota liikoja. Kun nyt edes junassa olisi yksi toimiva vessa…