Kuvan Lanvin-kolttu ei ilmeisesti liity tapaukseen.
Yömyöhäisellä saattaa kesken markkinointiviestinnän pohdintojen tulla mieleen sellainen pikku juttu, että muotihan on kuin Lumikin omena. OIH, niin nätti, niin syötävän herkullisen värinen. Varmasti, mutta tosin kuin se kuppainen myrkkyomena, muoti/massamuotivaatteen elinkaari voi tappaa useamman ihmisen.
Yle Areenalla pyörii vielä 29 päivää Silminnäkijä: Vaarallinen vaate -ohjelma. Suosittelen katsomista. Kaikki tieto ei lisää tuskaa, osa tiedosta voi jopa vähentää sitä kipua ja ahdistusta jos tiedon perusteella osaa tehdä järkevämpiä valintoja. Kuten hylätä törkeän kemikaalimuovinhajuiset keinonahkakengät tai ainakin pyyhkiä ne kostealla ennen käyttöä. Mikäli pakkauksen kosteuden estoainepussi on mennyt rikki, reklamoikaa, nekin aineet ovat monesti terveydelle haitallisia.
Tämän dokumentin jälkeen tekisi mieli kasvattaa oma lehmä ja tehdä siitä omat mokasiinit, ilman kemikaaleja, perhana. Jotenkin lehmän teurastaminen käsin perintöfiskarsilla kuulostaa eettisemmältä kuin intialaisen lehmän teurastuttaminen (niin sarjassamme hyvät lait: Intiassa lehmien teurastaminen on laissa kielletty, mutta se on silti maailman eniten nahkaa tuottava maa, laittomien teurastamoiden paratiisi), paloitteleminen euron päiväpalkalla, käsittely ja värjäys ilman suojavarusteita, kengän valmistus alipalkalla hikipajassa, valmistus niin, että kenkä rikkoontuu 3 kuukauden käytön jälkeen, pakkaaminen myrkkykaasutettihin kontteihin ja kuljetus tänne meidän iloksemme. Mitä väliä hei, että satamatyöntekijöillä ja myyjillä Suomessakin on astma näidän kemikaalien takia? Pääasia että mä saan hienot kengät. Ah, manifique!
Lempikenkäni ovat tämän väriset, koskahan saan niistä jonkin munuais-/kehko-/verenkiertotautihäiriön? Ai niin, nehän on tehty Vietnamissa. Mun sielu on puhdas! Tai ehkei sittenkään ole.
Dokumentissa esiintyvä, aniliineille altistunut, sittemmin munuaistaudin saanut somistajatyttö oli muuten töissä H&M:llä. Tiedän tämän koska olen katsonut ja linkittänyt aiemman dokumentin samasta aiheesta, josta tässäkin Silminnäkijässä on pätkiä. Mitenkään yhtä yksittäistä ruotsalaisketjua tuomitsematta on pakko todeta, että lähes yksikään alle 100€:n vaate ei ole eettinen. Harva vaate yli sen sadankaan euron saa eettisyyden ja ympäristöystävällisyyden sädekehää. Ei niistä 300€:n Dieselin farkuista ompelijalle mene sen enempää kuin H&M:n 20€:n farkuista.
Keksin sitten lopulta, että maailman ehkä eettisimmät farkut tulevat Pohjois-Koreasta. Siellä kaikilla on jo valmiiksi niin kurjaa, että nälkään kuolee, ompeli tai ei. Puhun siis nyt työväen luokasta, en Pjöng Jangissa asuvasta eliitistä joka pitää matkailijoille kulissia yllä. Okei, nyt on ruotsalaiset humanistit kyllä asialla ja farkut tehtiin Pjong Jangissa, joten tässä pikku video. Mitäänhän se varsinaisesti takaa, kun ruotsalaiset visualistiheebot macbookiensa kanssa tehtaalla seikkailee, mutta ainakin ajatus on hyvä. Siis eettisiä farkkuja Pohjois-Koreasta, maasta jossa taloja ei voi maalata, kun ei ole kemiantekniikkaa saada maalia pysymään seinässä.
This is Our Factory from Noko Jeans on Vimeo.
Hei, jos haluatte olla ehdottoman eettisiä, niin pukeutukaa kotimaiseen villaan päästä varpaisiin, siinä ei kärsi kuin pikku päkäpäät.
