Muutto on muutettu ja tentit tentitty. Tästäkin huolimatta tohdin pohtia, mikä ihme saa ihmisen muuttamaan pohjoiseen, varsinkin jos a) ei arvosta talvikenkiä, b) omistaa huonon ääreisverenkierron, c) itkee jos lähin levykauppa on Oulussa, d) Alvar Aallon pilaama asemakaava ei kiinnosta ja e) olisihan siellä etelässäkin ollut niitä kouluja. 

No…

Vaikka kuinka uikuttaisin ”surkeaa kohtaloani”, ei se tosiasia muuksi muutu, että viihdyn täällä. Rovaniemi ei ehkä ole se maailmankaikkeuden mediaseksikkäin kaupunki, tuskin tulee koskan olemaankaan. Helsinki oli hyvä kesäheila, sellainen kiihkeä, hektinen ja elämänmakuinen, mutta vakiintuneessa arjessa Rovaniemi toimii minulle paremmin. Toimivan lähiliikenteen puute on loistava tekosyy jäädä kotiin peiton alle naatiskelemaan siitä kuuluisasta kotoilusta. Ja kaakaosta. Nom nom.

Aikoinaan hieman yllätti, että Rovaniemi on reggae-hip-hop-kaupunki. Odotin ehkä ennakkoluulohuuruissani vuoteen 2004 jumittuneita hevarilapsia, mutta kas kas kaikki onkin paljon monimutkaisempaa! Odotin lähimarkettia ja ehkä Prismaa, molemmat toki löytyvät, mutta myös kirpputoriorgastinen tila. En ole missään muualla tehnyt niin paljon, niin ihania ja niin halpoja kirpputorilöytöjä, kuin Rovaniemellä. 

Onhan tässä pikkuisen sitä kapina-arvoakin. Hajotkaa etelän lapset ruuhkiinne ja loskatalveenne. Meitsillä on pyörätie kelirikossa ehkä 2 viikkoa keväällä. Joo, kylmäkin on, mutta täällä on maailman paras kahvi- ja teekauppa, Mandragora. Ei paljoa palele sen jälkeen. 

Miksen olisi kotipesässäni onnellinen?

Kuvan suttasin taitavana tyttönä itse, joskus, muinoin, kai, emmätiä…