Pukeutumisesta

Tänään minulla oli aikaa vakoilla teitä ihmiset. Silmät kakkulautasina kyttäsin ohikulkijoita ja tein järkyttyneitä havaintoja suomalaisen ja kansainvälisenkin eleganssin nykytilasta Helsingin keskustassa. Niin paljon hyvää ja kaunista, mutta mitä hiitolan peräseinää osa ihmisistä oikein ajattelee. Seuraa siis otteita Tyylinatsin päiväkirjasta, 2.8.2011:

Rikollinen numero 1: Jutun nimi on legginsit ja ikä. On se nimittäin niin, että kun noin 127-vuotiaan näköinen japanilaisrouva tepsuttaa menemään kaupungilla mustat leggarit housuina, ei ne legginsit näytä miltään muulta kuin pitkiltä kalsareilta. Kun tulikuumaan (not!) tyyliin lisätään vielä adidaksen kirkasväriset lenkkitossut, neliömaiset miniaurinkolasit àla 90-luvun loppu, olkihattu, vaaleansininen ruutupaita, tuima ilme ja tumman luumuisa huulipuna, on kasassa ainekset kollektiiviselle silmänpohjanrappeumalle.

Rikollinen numero 2: Jutun nimi on David Bowie -vaikutteet. Ongelma syntyy, kun ne pukee 5-vuotiaan ylle. Kultaiset trikoopöksyt, makkarankuori toppi värissä possupinkki ja hiukset mallia ylikasvanut nyrhitty kananperse nousevat aivan toiseen ulottuvuuteen kun soppaan lisää vielä strategisesti sijoitellun pörröponnarin, Hello Kitty -tennarit ja kiukutteluininää, jota vain viisivuotias voi hississä pitää.

Rikollinen numero 3: Jutun nimi on rintakarvat. Ei juuri hymyilytä, kun irstaasti hymyilevä viisikymppinen ikuinen kesäleski istuu junassa vastapäätä kaljalta tuoksahtaen, rintakarvoitus punaiseksi kärähtäneellä läskillä hehkuen. Ei, en ole menossa elokuviin, eikä mua kiinnosta sinun ruma karvoituksesi. David Hasselhoff oli muotia ennen alkoholistin uraansa. Voistiko siekin siis vain kadota?

Koska hei pikkureput palaa katukuvaa?