Rambot kalassa, PUM PUM PUM…

Ei hitto, maailma on nykyisin pelkkää videopeliä. Ajatelkaamme koralliriuttoja, niitä kivoja sateenkaaren värisiä merenalaisia paratiisivesiä, joissa kissakalat ui ja julmat tiikerihait saaliikseen nuoren miehen vei, saanut helmeä hän ei. Oikeastaan, unohtakaamme ne koralliriutat, ne luultavammin on tuhottu ennenkuin oma ikäpolveni pääsee edes eläkkeelle. Osasyy tähän keskikokoiseen luonnonkatastrofiin on maailman älyvapain kalastuksen muoto. Kuinka häiriintynyt ihmisen täytyy olla kalastaakseen räjähteillä ja syanidilla? Ei ilmeisesti kovinkaan, sillä moisilla keinoilla kalojen haaliminen on arkipäivää Indonesian saaristossa.

Edelleenkin jotkut ihmettelevät, miksen ole innostunut kalapuikoista.

Kalastusta tuntuu vaivaavan nykyisin samat ongelmat, kuin mitä tahansa ruoantuotantomuotoa: se on riistäytynyt käsistä. Totaalisesti. Tuntuu varsin turhalta paukutella henkseleitä siksi, että tonnikalan myyntiä rajoitetaan. Kielto on samaa tasoa, kuin tiikerin turkkien kriminalisointi. Laji on jo kuolemassa sukupuuttoon, kosmeettinen jeesustelu tuottaa hyvää mieltä lähinnä harvoille ja valituille. En tiedä onko tässä kyse siitä, että haluamme kokea parantavamme maailmaa jättämällä tonnikalafileen kalatiskille. Ehkä vika on siinä, ettei nykyihmistä kiinnosta mikään muu kuin äärimmäinen. Riistokalastus on yhdentekevää, kunnes se yhtäkkiä uhkaa opiskelijan tonnikalarisoton olemassa oloa tai norppakuuttia. Miten brutaalia, miten järkyttävää! Kansa on henkisillä barrikadeilla ja kahvipöytäkeskustelussa esiintyy turhautuneisuuden sävy.

 Tiedän olevani vähän tekopyhä. Olen vihreä, silloin kuin se sopii omalle mukavuusalueelleni, eikä vaikeuta erityisesti arkielämääni. Pyörällä on hyvä polkea -28 pakkasateessa, kun julkistaliikennettä ei ole. Kasvisruokaa on helppo syödä, jos possufilee etoo possutuotannon sisältämien lääkinnällisten lieveilmiöiden vuoksi. Tonnikala on helppo jättää hyllyyn kun tofupaketti on tarjouksessa. Mökin kuivikekäymälään on hyvä kakkia, kun itse ei tarvitse olla jätöksiä maahan kaivamassa. Dynamiitilla kalastusta on helppo kritisoida, kun itse tienaa nettona turistikakkaa pyyhkimällä kuussa sen mitä dynamiittikalastajat ansaitsevat puolessa vuodessa bruttona. Moraalinen käytös on vaikea laji, mutta en edes mukavuudenhaluni takia haluaisi siitä luopua.

En syö enää kalaa joka on peräisin Tyyneltämereltä. En enää luota kalastajiin. Hyvästi Moby Dick.

(Luin Voima -lehteä, lisää dynamiittikalastuksesta löydät Voima 5-6 sivulta 14)