Säilömässä suomalaista kulttuuria osa 1
Aikoina muinaisina märisin aiheesta ”Suomi suomalaisille” ja tuhmanatyhmänä ihmisenä taisin siinä sivussa ihan pikkuisen osoittaa huvittuneisuutta supernationalisteja kohtaan. No, pitihän sitä pienen kärttyilyn jälkeen miettiä, mitä oikeasti tuli sanottua. Suomalainen kulttuuri oli yksi mäkätykseni kohde, mutta taisin mäkättää aiheesta sitä määrittelemättä. Eikä minulla mitään suomalaista kulttuuria vastaan ole, kunhan kulttuuri-intoilijat muistavat, että suomalainen kulttuuri pelaa pitkälti muualta tulleiden vaikutteiden soveltamisella, mikä on juuri mahtavaa, koska rakastan sovelluksia.
Suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurisen elämän tietty pohjattomuus saattaa johtua siitä, että Suomi on ponkaissut muutamassa hassussa vuosikymmenessä kansainvälistä ruoka-apua vastaanottavasta valtiosta yhdeksi maailman rikkaimmista maista. Vielä 70-luvulla Suomesta adoptoitiin lapsia ulkomaille, esimerkiksi Tanskaan. Nykypäivänä tapellaan aasialaisista, afrikkalaisista ja eteläamerikkalaisista adoptiolapsista. Tästäkin huolimatta suurin osa suomalaisesta kulttuurista, varsinkin populäärikulttuurista, ammentaa edelleenkin ryysyläisestetiikasta.
Suomalainen arkkitehtuuri:
On hauskaa, että yksi maailman rikkaimmista maista näyttää monin paikoin DDR:n lähiöltä. Voimme ehkä snadisti syyttää Alvar Aaltoa. Tämän lauseen jälkeen suomalaiseen modernismiin uskovat design-haukat tulevat lyömään päätäni seinään: ”ALVAR AALTO ON PYHIMYS! Mitä sinä kakara kehtaat sössöttää suomalaisen arkkitehtuurin ylijumalasta!” Kyllä kehtaan, sillä Alvar Aallon takia nykyinen kotikaupunkini on yksi Suomen vaikeimmin suunnitettavista ja rumimmista kaupungeista. Hei oikeasti, kuka hitto keksii mitään niin typerää kuin poron pään muotoinen asemakaava? Tässä havainnollistava kuva suoraan Google Mapsin sateliittipalvelimelta:
Oikeasti, ei naurata yhtään, Rovaniemi on ruma kaupunki ja esimerkiksi kirjaston arkkitehtuuria ei voida muuttaa esteettömämpään suuntaan kun Alvar Aalto -seura on natsina (haha, mikä hulvaton vertaus) vahtimassa ettei yhtään ruuvia lisätä taloon, ettei Alvar Aallon täyteläinen arkkitehtuuri mene pilalle. Koittakaapa mennä tänne rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. Tonne kuoppaan ei vain pääse, jos jalat ei pelaa. Ei siinä muuten mitään, mutta kuoppia on kolme. Alvar Aallon hienoutta, vanhenevat suuret ikäpolvet kiittävät ja kumartavat.
Mutta siis Alvar Aalto ja rumuus: kiitos Aallon, suomi on täynnä valkoisia, harmaita ja beigejä tasakattoneliöfunkkismöykkyjä, joita Aaltoon ihastuneet vähemmän lahjakkaat arkkitehtitoivot pykäilivät 50-luvulta aina 70-luvulle saakka. Suomalainen funkkismöykkyjen ihanuus levisi myös itäblokkiin, kun toverillisessa YYA-hengessä täältä käytiin vähän itänaapurissa näyttämässä miten niitä betonikuutioita oikein rakennetaan. Oikeesti mun lempiasioita maailmassa on suomalaisen neukkuhenkisen neliökuutioarkkitehtuurin ilmiömäiset vaikutteet fasistisen modernismin aikaisen Italian arkkitehtuurista. Bellissima Mussolini buena bella Mozzarella ala Giuseppe Terragni (Casa del Fascio):
No, onhan toki Suomessa muutakin kuin neliöitä.
Koen aihelliseksi huomauttaa että ylläoleva kuva on Venäjän Karjalasta, mutta näitä herkän kansallisromanttisia hökkeleitä on maantienvarret pullollaan. Koska Juhani ”miljoona ex-vaimoa” Palmu keksi aikoina muinaisina maalata liian monta taulua aiheesta latomeri, niin kukaan viitsi jyrätä näitä lähes museoarvoisia hökötyksiä pois maisemaa rumentamasta. Neukkutyylinen vanhojen rotiskojen pystyynjättäminen on siis ilmeisesti kansallinen voimavara, josta pullamössösukupolvikin voi sitten ammentaa suomalaisen sielunmaiseman pohjimmiltaan ryysyläistä melankoliaa.
No, on täällä tietty myös niitä lasisia toimistopalatseja ja kermakakkumaisten valmistalojen kyläyhteisöjä, jotka on pykerretty keskelle peltoa. Harmittaa silti, että suomalainen kokeileva arkkitehtuuri tuntuu katoavan jonnekin taka-alalle. Kaikki on niin kökköä ja harmaan masentavaa maassa jossa ei riitä, että sää on harmaa suurimman osan vuodesta.
Kulttuurin säilömissarjassamme luvassa vielä:
- osa 2: Suomalainen muotivaate
- osa 3: Suomalainen taideteollinen muotoilu
- osa 4: Suomalainen kirjallisuus
- osa 5: Suomalainen ruokakulttuuri
- osa 6: Suomalainen musiikki
- osa 7: Suomalainen luonne