Suomalaiset naiset: nuo ahneet, itsekkäät ja omahyväiset ämmät
Hyvä kun olin saanut uusimmasta Trendistä luettua ”6 tapaa olla vääränlainen nainen” -jutun, kun mediassa rähjähti käyntiin vaihteeksi feminismin dissaamisen suuri aalto. Tällä kertaa asialla olivat naiset, jotka eivät halua ”leimautua” feministeiksi. Jälleen oltiin määrittelemässä sitä oikeaa naiseutta ja väärää feminismiä, vaikkakin ehkä passiivissa ja sivulauseissa, vältellen maata omien jalkojen alla.
”Olen myös allerginen ”meidän naisten täytyy pitää yhtä”-puheelle. Miksi minun täytyisi ”pitää yhtä” vaikkapa Sarah Palinin kanssa? Kun valitsen ystäviä ja liittolaisia, tarkastelen heidän ajatuksiaan ja arvojaan, en haaroväliä.” Anna Perho -blogissaan
Kun on kyse sukupuolisen kehon tuomista rajoituksista ja niiden määrittelystä, on varsin yleistä, että ihmiset haluavat pitää oman sukupuolensa puolta. Vaikka Anna Perho ei itse ajattelisi ihmisiä naisen ja miehen kategorioissa, niin valitettavasti suurin osa muusta maailmassa arvottaa, merkityksellistää ja kategorisoi ihmisiä pelkästään sen perusteella mitä näiden jalkojen välistä löytyy. Luulen, että jopa humanistiksi itsensä määrittelevä Anna Perho valitsee vessakäynnillään sen vessan, jonka ovessa on mekkoon pukeutunutta ihmistä kuvaava infograafi.
Tähän jaotteluun törmää joka ikinen päivä. Osittain se helpottaa ja järjestää elämää, toiset kokevat sen inhoittavana. Minäkin teen oletuksia sukupuolten käyttäytymisestä. Oletan, että tämän blogikirjoituksen lukijoista yli 90% on naisia. Perustan oletukseni sille, että tänne 18-34-vuotiaille naisille suunnatulle nettisaitille tulijoista suurin osa osuu juuri tuohon ikähaarukkaan ja raahaa mukanaan kahta x-kromosomia. Enhän minä mitään tilastoja ole nähnyt, minä vain oletan.
Ja niin olettaa moni muukin, kuten Mariska:
”Naisilla on hirveä tarve määrätä, kieltää ja rajoittaa.” Mariska arvelee käytöksen johtuvan ”hillittömästä itsekkyydestä” sekä siitä, että naiset haluavat maksaa takaisin ”vuosituhansia vanhoja kalavelkoja” eli kostaa ajat, jolloin miehet yksiselitteisesti sortivat naisia.” Mariska HS:lle 14.02.2013
Ok, ymmärrän, Mariskan genre on ollut alusta asti jollain tasolla ärsyttäminen. Silti mietin hänen sanomisiaan siltä kannalta, että tekijänä olisi mies. Entä jos väitelauseena olisi ollut: ”Miehillä on hirveä tarve määrätä, kieltää ja rajoittaa”? Oh, mutta sehän onkin klisee! Ja mieheyden luontainen olotila, mikäli uskomme luolamiesestetiikkaa romantisoivia tahoja. Sellainen nyt vain on länsimainen kulttuurin historia! Miehet määräävät, miehet kieltävät, miehet rajoittavat. Kun Mariskan lausetta tarpeeksi miettii, sisältyy siihen ajatus siitä, että määrääminen, kieltäminen ja rajoittaminen eivät sovi naisen puuhiksi, koska ne ovat ”vain vastareaktio historialliselle sorrolle”. Kiitos Mariska tästä päivän piilosovinistisesta mietelauseesta.
Kun nainen määrää, kieltää ja rajoittaa hän on huumorintajuton, mahdoton kapistus, jonka Mariskan sanojen mukaan ”pitäisi päästää irti siitä, että olemme joskus olleet altavastaajia”. Altavastaajina myös pysymme, jos emme koskaan tunne tarvetta määrätä, kieltää ja rajoittaa. ”Rajat ovat rakkautta”, sanoi äiti kun lastaan auton alle juoksemasta esti. Samaa voi soveltaa myös aikuisiin miehiin. Jos (heteronormatiivisen) parisuhteen toinen on istunut 6 tuntia pelaamassa sotapeliä, on ihan rakkautta toisen silmien hyvinvointia kohtaan mennä sanomaan stop.
”Naisten mielestä maailman velvollisuus on polvistua heidän edessään. -Mariska”
En kaipaa polvistumista. Minulle riittää naisena, että sekä mieheyden että naiseuden norsunluutornit kaadetaan niin, että olemme suunnilleen samalla tasolla tällä pallolla. Jos ei ihan samalla tasolla, niin edes samassa kerroksessa ja siten, että katolle voi lähteä kumpi tahansa sukupuoli nousemaan ilman, että toinen on etuoikeutettu hissiin ja toinen joutuu kiipeämään pitkin lahoja tikapuita. Miehille oikeus pukeutua glitterihameisiin ilman että heitä lyödään kadulla turpaan. Naisille oikeus jättää viikset ajamatta ilman että heille ilkutaan. Ja pois ammatteihin liittyvät yleistykset sukupuolista ja seksuaalisista suuntautumisista.
”Suomi on yksi harvoista maailman maista, jossa naiset voivat tehdä aivan mitä vain samoin oikeuksin ja velvollisuuksin kuin miehet. Miksi hassata tätä ainutlaatuista tilaisuutta sinänsä oikeutetun historiallisen kaunan jatkuvaan vainoharhaiseen resonointiin, kun maailmassa on satoja miljoonia naisia, jotka eivät osaa edes haaveilla siitä vapaudesta, joka meillä on?” – Anna Perho
Loppuun vielä vähän Anna Perhoa. Annalla on kaunis ajatus, mutta väite tasapuolisista oikeuksista ja velvollisuuksista ei pidä vielä paikkaansa. Meitä arvioidaan tässä yhteiskunnassa edelleen sen mukaan, miten hyvin täytämme kulttuurisesti meille asetetun naiseuden tai mieheyden muotin. Ei tarvitse kuin lukaista päivän ilta(roska)lehtien otsikot, niin näkee otsikkoja seuraamalla esimerkiksi millaista EI ole hyvän naiseuden vaatetuksen estetiikka. Lisäksi jatkuva puhe ”OIKEISTA MIEHISTÄ” on pidemmän päälle rasittavaa ja miehiä kategorisoivaa.
Miksi sitäpaitsi nämä maailman kaikki sorretut pitää aina vetää mukaan keskusteluun? Yhtä relevanttia olisi juutalaisten kansanmurhasta keskusteltaessa nonsoleerata koko keskustelu ottamalla esiin Itä-Timorin ja Ruandan kansanmurhat suurempina kärsimyksinä ja muistuttaa vielä vähän päälle, että 1920-luvulla Ruotsissa pakkosteriloitiin siveettömiä, väärärotuisia suomalaisnaisia. Mikäli kirjoitetaan vastinetta KOTIMAISTEN feministien reaktiolle euroviisuiluun, niin ei ehkä ole tarpeen nostaa esiin Chilen lukutaidottomia katulapsiprostituoituja tai arabimaiden huntukäytänteitä. Suomessa asiat ovat hyvin, mutta voisivat olla myös paremmin, edelleenkin.
Olivat Anna Perho ja Mariska omilla kohdillaan mitä mieltä tahansa, minulle feminismi on tasa-arvoa, sitä että naisilla on oikeus olla kovia ja miehillä pehmeitä sekä toisinpäin. Minulle feminismi on sitä, että työpaikkahakemuksessa ei tarvitse raksia missä vessassa käy. Minulle feminismi on sitä, että minua arvioidaan kykyjeni eikä ulkonäköni perusteella. Minulle feminismi on sitä, että älykkyysosamäärää ei yritetäkään päätellä siitä montako kerrosta vaatteita ihminen pitää päällää.
Kuva: Tein itse, ”bauhausilainen palikkakuvitus” -teema jatkuu
PS. Ämmä on vanha länsisuomalainen vaimoa tarkoittava sana. Jokaisesta kunniallisesta tytöstä tuli ämmä ja ämmänä oli hyvä olla. Minusta hyvä ämmä voi olla ilman sitä rinkulaa nimettömässäkin. Pitäkäämme ämmät siis yhtä.