Kevätaurinko
Junan käsinojassa lukee Noora <3 Henri. Aurinko vilkkuu puiden takaa niin, että migreenikohtaus väijyy tajunnan rajamailla. Hymyilyttää, väsyttää, niskassa pakottaa eilinen pogoaminen ja jano kuivaa kieltä. Kynsilakka voisi toki näyttää hehkeämmätltä, eikä siltä kuin olisin käynyt kaivelemassa ruumiita paljain käsin jäiseltä hautuumaalta. Soitin koittaa luoda lisää tunnelmaa sekopään elämän soundtrackillä (suomalainen ”tunnussävelmät” olisi kuulostanut tähän […]