Tahdon kaiken (sekä-että ja molempia)
Miksi olisin harmaavarpunen jos voin olla riikinkukko?
”Suuren taitelijasielun” omistamiseen kuuluu se pieni vika, että yhdistettynä suureen sisäiseen maailmanparannusfantasiaan se saattaa muodostua ongelmaksi. Haluan pelastaa maailman turhalta massakonsumerismilta, mutta samalla nautin mitä suurimmissa määrin esteettisistä paheista, kuten tuoreen, hiplaamattoman nahkakengän tuoksusta, mieluiten sellaisen psykedeelisen värisen, että kengän valmistusprosessi on aiheuttanut ainakin 12 myrkytystapausta. Esteettisen nautinnon kokeminen on saanut minut tuhlaamaan kuun puolivälissä neljänneksen opintolainasta uusiin maaleihin ja taulupohjaan, joita en aikataulujen takia kuitenkaan ehtinyt käyttämään kuin vasta seuraavassa kuussa. Kaiken kaikkiaan haluan näyttää riikinkukolta harmaavarpusen hiilijalanjäljellä.
Tunnustan, olen turhan idealistinen cityvihreä, mutten ihan uusavuton vauva kuitenkaan. Pärjään metsässä puukon ja kirveen kanssa, mutta minulla ei ole intohimoa eräjormailuun. Haluan kaupunkijormailla, koska olen kaupunkijorma, lervahtaneen kaupunkimaiseman utelias Indiana Jones. En kuitenkaan arvosta khakin värisiä lörppäpöksyjä, joten haluan seikkailla kaupunkiviidakossa vaappuen koroissa ja verkkokalvot kärventävän värisessä takissa.
Maailman pelastaminen tuntuu pikkuisen mukavammalta kun kynsien ollessa pitkät ja lakatut. Tämä kuulostaa kertakaikkisen kamalalta, sillä tässä paljastun jälleen kerran typeräksi hupakoksi, joka hinkuttaa automaaliin myrkyllisyydessään verrainnollista väriä, koska se tekee kynsistä viehkon väriset. Jos kynsilakat jättämällä voisin pelastaa saimaannorpat sukupuutolta, loppuisi käyttöni tähän, mutta kun yksi nainen 3,5 miljardista hylkää kynsilakan, ei vaikutus ole järjettömän maailmaa syleilevä.
Minua vaivaa ahneus, joko-tai-sukupolvi on vanhempieni ikäluokkaa, minä olen sekä-että-lapsi, haluan kaiken. Haluan pelastaa maailman ja olla kirkkaisiin väreihin käärityvä hassu. Haluan kunnioitusta sukupuolestani riippumatta, mutta haluan myös kierrättää naisellisuus kliseitä korkeiden korkojen ja vyötärökujeilun verran. Haluan olla vakavasti otettava kuin diplomi-insinöörikunnanjohtaja, mutta tehdä urani täysin alitajunnan kaaoksesta ammentavalla visuaalisella sekasorrolla. Haluan olla kasvissyöjä ja mupeltaa silti kananrintafileetä. Haluan pelastaa tuotantoeläimet ja aloittaa hirvenmetsästyksen. Haluan kaiken, pliis.
Onko ideoita, miten päästä yli tästä pintaliidon pehmeästä mausta? En haluaisi ihan askeetikoksikaan alkaa tai kääntyä uskoon tai mitään muutakaan liioiteltua. Haluaisin vain kunnioittaa maailmaa enemmän kuin visuaalisen kauneuden nälkääni. Älkääkä tarjotko vastaukseksi auringonlaskuja ja luonnon kauneutta. Ne on jo nähty.
Voi kuppainen männynkäpy, taidan pitää varpustenkin höyhenpeitteen väriharmoniasta.
