Tämä aikuisvauva odottelee äitiä hakemaan muuttokuormaa ja tuhoaa manikyyrin siivoamalla
Miten kolme kuukautta kuluukin niin nopeasti? Vastahan minä tänne tulin. Ei siitä nyt niin kauaa ole, kun aloitin työt kerrosjeesuksena eräässä pääkaupunkilaishotellissa. Ei siitä voi olla pitkä aika kun nukuin ensimmäisen yöni tupakalta lemahtavassa kesäluukussani pölypallojen keskellä. KOLME KUUKAUTTA? Mitä, miten, koska se aika kului?
Nyt sitä sitten pitäisi taas pärjätä Kehä kolmosen tuolla puolen, siellä missä sudet ja porot vaeltavat ja hirvet laiduntavat vauhkoina. No, 825 kilometriä tämän hetkistä sijaintiani pohjoisemmaksi käy matkani. Sinne missä kirpputoreilla on halpaa, kahvi ei tapa opiskelijabudjettia, kirkonristi hohtaa saatanallisena, leffateatterissa ei pyöri mitään ja bussi kulkee kerran tunnissa, päivällä.
Rovaniemelle!
PRKL.
Siellä porot laiduntaa.
Liukuportaat on vähän haasteellisempia.
Fiksitkin on liimattu kahvilan kattoon.
Mainontaan käytetään paljon rahaa.
Kulttuurikin on piilossa Kellarissa.
Munkinhimo on kovempi kuin motoristeilla Tampereen Pyynikin munkkikahvilan kokoontumisajoilla.
Olisin onnellinen, jos ei tarvitsisi valita opiskelujen kannalta tärkeän piirtopöydän, syyskenkien ja kirkasvalolampun välillä.
Tämän päivän tunnelmiin sopii vain yksi biisi: