Tappajanallekarkit ja Helsinki Fashion Summit
Sattuipa sitten parin päivän blogitauko. Onnistuin hankkimaan kesätöiden lisäksi vähän sisältöä elämääni. Kirjoittamiselle ei jäänyt sijaa uudistuneessa aikataulussa. Nyt onneksi iski kauan kaivattu kesäflunssa, joten popsin Panadolia peiton alla ja pohdin kannattako sittenkään istua edellistä iltaa terassilla viimassa, kun alkava nuha-yskä oli jo olemassa. Oli niin tai näin, pakkoloma tekee ehkä ihan hyvää.
Olen ehtinyt tehdä kuluneella viikolla kaikensorttista, kuten kuvaamaan Kallion kaaosta ja vierailemaan Kallerian näyttelyn avajaisissa (ilmaista boolia ja suolatikkuja, jeij!). Graffitit nyt eivät liity oikein mihinkään, mutta se Riina Hannisen näyttely… siellä oli muutama joukkomurhaaja sitten seinällä, karkkiväreissä ja tappajanallekarkkeja. Kannibaalipupuja. Neonvihreetä. Söpöä ja massamurhaa, karkkiväreissä. Ja typografiaa, jota en ehkä kestänyt katsella. Näyttely on siellä 4.6 asti jos kiinnostaa. Oli se kuitenkin aikamoinen kokemus. Olen kykenemätön kuvailemaan sanoin kokemaani, ne taulut vaan pitää mennä katsomaan.
Koettua tuli jälleen myös Linnanmäen vessojen huono valaistus sekä Alppipuiston eksotiikka. Sitä tietää tulleensa taas Helsinkiin, tapahtumien äärelle, kun iltapalaa nurmella nauttiessa kuulee lähistön seurueeseen kuuluvan naisen huutavan: ”Ei jumalauta, en enää ikinä mene puskapissille täällä. Siellä se mies vaan oli ja veteli käteen, ei jumalauta!” Mikään ei ole varmempi kesän merkki, kuin puskavemppujen määrän räjähdysmäinen lisääntyminen.
Jos näet lukea tämän tekstin, ajat liian lähellä edellä olevan perää.
Äitini on koittanut kertoa, että ilmaisia lounaita ei ole olemassakaan. Siksi panostin illalliseen. Helsinki Fashion Summit 2012, Bio Rex, minä ja ystävä. Edes lippua en joutunut ostamaan, se oli hienoa. Minulle tuli tärkeä olo. En edes muista ruokalajien hienoja nimiä, mutta punajuurimoussella täytetty tuulihattu oli erinomaista ja juustot myös.
Illan viihde tuli vähän puskista, mutta kukaanhan ei varsinaisesti pakottanut istumaan siellä huonekasvikertymän keskellä TV OFF:in setin aikana. Vaikka minulla on tapana olla jokseenkin nuiva kulttuurikriitikko kaiken uuden suhteen, täytyy sanoa, että Religion -biisin etsin käsiini heti aamusta. Linkitin alle, kivat synat.
Ruoka oli kuitenkin lähinpänä sieluani. Se oli nättiä, se oli hyvää ja se oli ilmaista. Siksi halusin postata muutaman kuvan ruoasta. En ole mikään ruokavalokuvaajaprofessional, mutta nälkä tulee silti. Taas.
IvanaHelsingin lyhytelokuva vaikutti lupaavalta, olisi toki ollut mukavampaa nähdä koko filmi, eikä vain loppuosaa, mutta viinilasi kädessä piti tehdä valinta. Viiniin liittyi myös eilisen suuri opetus: Kaarina K on allerginen punaviinille. Mitä tällä tiedolla teen?
Niin, se Fashion Summit osuus. Voisin myöntää ihan suoraan, että pesin turistien kakkoja sillä aikaa kun ystäväni oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. En nähnyt muotinäytöksen näytöstä, enkä oikeastaan kuvannut blogaajan blogaajaa (ainakaan yhtään julkaisukelpoista kuvaa). Menin nauttimaan illaksi Bio Rexin atmosfääristä, en katsomaan julkkuja. Ja se ruoka. Pusi pusi Bio Rex.
*****
Kuvat omia, ylimpänä tosin valokuva yksityiskohdasta Riina Hannisen taulussa.
(PS. [Lakiosastolta terve!] Kiellän kuvien esittämisen tästä jutusta irroitetussa yhteydessä)