”Transut on ällöi, hyi”
Vielä ehtii! Yle Areenalla on vielä ylihuomiseen katsottavissa Poika vai tyttö? -dokumentti. Kestoa on vain puolisen tuntia, joten sen jaksaa kyllä laiskempikin surffailija katsoa. Nostan tämän esiin koska minua kyllästyttää keskustelu siitä, miten ”kaikki homot ja transut on lapsuudessa joutuneet raiskatuiksi tai saatanan orjiksi ja siten ovat kieroon kasvaneita ja sairaita vammaisia”.
Katsokaa dokumentin lapsia. Eivätpä he erityisen onnettomilta kersoilta vaikuta. Jos lapsi seisoo kylpyhuoneessa puoli tuntia toisessa kädessään kynsisakset ja toisessa penis, niin mitä luulette, haluaako kyseinen ”pikkupoika” sisimmässään olla poika vaiko ei?
Sukupuolisuus on psykologinen asia ja tavallaan ymmärrän, mitä niiden tukholmalaisten päiväkodin pitäjien päässä liikkui kun he perustivat ”sukupuolettoman” päiväkodin. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapsella on sukupuoli, mutta se ei välttämättä ole se, mikä jalkoväliin katsomalla löytyy. (Oma tapauksensa on tietty aseksuaalit, mutta he eivät niinkään välttämättä tunne tyytymättömyyttä sukupuoleensa. Heitä ei vaan kiinnosta seksi, yhtään.)
Voimme kuluttaa tunteja keskustelemalla sukupuolirooleista ja muusta vastaavasta, mutta kun eteen tulee lapsi, joka järkkymättömästi sitä mieltä, ettei halua olla sitä sukupuolta kuin on, mitä siinä voi enää sanoa sukupuolirooleista. Kyllä tytötkin voivat pelata jalkapalloa ja pojat pukeutua pinkkiin, mutta jotkut vain haluavat olla jalkapalloa pelaavia poikia ja pinkkiin pukeutuvia tyttöjä. Eikä tässä paljoa eheyttämishoidot auta. Eikä kiusaaminen ”korjaa” ketään takaisin ruotuun.
Transnuorista kasvaa muuten ihan tavallisia aikuisia. Olin eräänä kesänä töissä puolitoista kuukautta yhdessä toimistossa, yksi työtovereistani oli harvinaisen puhelias ja rento tyyppi. Tämän puolentoista kuukauden jälkeen toinen työtoverini nykäisi minua tauolla hihasta ja kysyi, olinko huomannut tässä ensiksi mainitussa työtoverissa mitään outoa. Ehdotin liikaa puheliaisuutta. Työkaverini naurahti vaivautuneena ja maahan katsoen totesi: ”se on oikeesti tyttö”. Kohautin harteitani ja kysyin: ”Mitä väliä?” Kesä ja työt jatkuivat ihan normaalisti. Edes toimiston muslimikesälomittajalla ei ollut mitään ongelmaa asian kanssa. Se oli sitä kuuluisaa suvaitsevaisuutta. Ei sitä alushousujen peittämää aluetta suotta intiimialueeksi kutsuta. Eihän se muille kuulu, eikä se vaikuta työntekoon (siis jos nyt unohdamme kuukautiskivut edes hetkeksi).