Tuijota! Olen esine
”Christina Hendricks ja pöyhkeät muodot punaisella matolla” ILTASANOMAT
Jep, kuvassa on tissit, onko se niin ennenkuulumatonta?
Jos opiskelisin sukupuolentutkimusta, graduaiheeni olisi luultavammin ”Naisen vartalo ja kapitalismi”. Maailmantaloudellisesti ehkä tuottavin myyntiartikkeli on fantasia täydellisestä naisvartalosta, siihen perustuu kaikki huipputuotteet ryppyvoiteesta, tukisukkahousuihin, Tohtori Tolosen hörhöpillereihin ja übertuuheuttavaan maskaraan. Naisille on luotu visuaalisesti hävyttömän ahdas lokero, jonne ei pääse kuin vasta kuvankäsittelyn kautta.
Ylläolevasta kuvasta suurimmaksi uutisarvoksi on päässyt se, että Christina Hendricksillä on tissit. Onneksihan sitä ei muuten ihmiset tietäisi, sitä kun on olemassa sellainen pikkuinen biologinen fakta, että kaikilla nisäkkäillä on tissit, sukupuolesta riippumatta. Tissi on se alue rintakehässä, jonka alla on rintalihas ja päällä nänni. Toisilla siellä on rasvaa, toisilla ei, sukupuolesta riippumatta. Manboobs.
Miksi naisnäyttelijöiden tissit ja kroppa ylipäätään pääsevät aina otsikoihin? Miksi se nyt on niin hemmetin kiinnostavaa, että Christina Hendricks on tuonut tissinsä mukaan punaiselle matolle? Ihan niinkuin hän voisi ne kotiin jättää odottamaan että leffa loppuu. Saattaa toki olla että Hendricksin tapauksessa toimittajat ovat vain edelleen järkyttyneitä, että luuviulujen seassa ylipäätään on joku, jolla on muutakin nahkaa luurangon ympärillä.
Entä jos tässä kuvassa olisi mies. Joku hyperkomea ja geometrisesti klassisen täydellinen mies. No, otsikossa kerrottaisiin luultavasti että ”Miesnäyttelijä X näyttäytyi leffan Y ensi-illassa”, jutussa kehuttaisiin millainen hyvä jätkä ja näyttelijä herra X on. Naisnäyttelijöistä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta jaksetaan kirjoittaa muuta kuin että ”kuinka ihanan sädehtiviä, kauniita ja söpöjä he olivatkaan”.
Anu Harkki: ”Syömishäiriöstä paraneminen vei vuosia.” ANNA
Miksi arvon naiset, miksi? Koska joku epäkiva markkinointisetä siellä Supermuotilehti XYZJKGJHJ:n toimituksessa on sitämieltä, että keskitysleirilook on hot, moni teistä tuntee olonsa lösähtäneeksi lahnaksi ja mallailee makkaroitaan itku kurkussa. Moniko teistä todella uskoo olevansa onnellisempi tai parempi ihminen 5 kiloa laihempana, DD-kuppisena, blondina, merkkilaukun omistajana, verityyppidieetillä tai purkkirusketuksella?
Moni syyttää miehiä, miehet luovat paineita ja haluavat paaluttaa vain huippumalleja. Aha. Katsokaapas äitiänne, kaverinne äitiä, päiväkotien pihoilla pyöriviä mammoja ehkä jopa ”maailman rumimpana” pitämänne ihmisen äitiä. Juttu menee nimittäin niin, että tavalliset ihmiset harrastavat seksiä, rakastuvat, eroavat, ihastuvat ja vihastuvat vaikka välissä ei olisi yhtään kosmeettista mömmöä tai 10 sentin piikkikorkoja. Miksi mies saa röhnöttää sohvalla kymmenen vuotta vanhoissa rispaantuneissa boksereissa, mutta naisen pitäisi olla pullantuoksuinen uraihme, superekologisessa mutta tyylikkäässä asussa, tiptop, silleen rennosti, mutta sopivasti paineen alla, ettei ihan löysty. Öhöm. Nainen on ihminen, siinä missä mieskin, meidät erottaa yksi ainoa kromosomi. Miksi mikroskooppisen pieni partikkeli olisi syy tehdä omasta kropasta näyttelyesine. Ihmisyys on vähän jotain muuta kuin kropan volyymi ja hiusten tuuheus.
Anteeksi nyt vaan, mutta huono itsetunto on äärimmäisen huono tekosyy tuhota maailma turhamaisuuden ja narsismin hellintään tarkoitetuilla selluuliittivoidevuorilla, hiuslakoilla, hellokittylaastareilla ja tissiteipeillä. Ei sillä, että miesten harrastuksnia tunnetuiksi tulleet autourheilu, rata-ammunta tai steroidien puputtaminenkaan siitä järkevimmästä päästä olisi.
Tekstin kirjoittaja on katkera isotissinen vaaleaverikkö, joka haluaisi olla muutakin kuin ”kaksosia” kannatteleva teline.