Vähittäisen katoamisen lyhyt oppimäärä

Minä katosin, lakkasin blogaajana olemasta ja koitin elää enemmän reaalimaailmassa. Paskat, se oli hirveää. En viitsinyt enää lukea edes uutisia, kun Hesarikin muuttui maksulliseksi ja iltapäivälehtien otsikoissa on alettu viljellä ”läpändeerusta” ja hymiöitä. Oksettaa, tämäkö on maksullisen media taso? Vai ovatko lehdet vain yhtä typeriä kuin lukijansa, ne (lehtien tason perusteella) henkisesti teini-ikäiset ja syntymäkännissä taapertavat sössöttäjät. 

Henkisessä ylemmyydentunteessa viikkoja kieriskeltyäni tulin miettineeksi yleisen happamuuteni määrää, pseudolääketieteellisen itsediagnosoinnin jälkeen aloin popsia d-vitamiinia ja vaihdoin salaatit pizzaan. Silti oli vähän tyhjä olo. Ei ollut kirjoittamista. Paitsi luennoilla, liikaa kirjoittamista, loputtomia tyhjiä lauseita, jotka kaikki tunkivat vielä unissakin päähän huutaen ”johtajuutta ei ole ilman muita ihmisiä!”

Mitä tällä kaikella koitan sanoa? Että kaipaan kirjoittelua, keskustelua ja olemassa oloa nettikansalaisena? En tiedä kaipaanko. Käytänkö mieluummin aikaani postaamalla nyt anonyymiksi jäävän tumblr -tilini täyteeen epäinspiroivaa pikselimörköilyä? Keksimällä CV:heni jotain todella koukuttavaa jolla kalastan itselleni töitä tai harjoittelupaikan kesäksi? Vai piirtäisinkö sittenkin. Ja jos piirrään, miksi piirrän demonisia vaaleanpunaisia yksisarvisia ja kauden oscar de la rentaa zombien yllä? Oi voi, tekemiskriisi.

Mutta koska olen moderni nettikansalainen tulen internetin laajoille kukkeille aroille urputtamaan päättämättömyyttäni ja siinä sivussa voisin sitten samantien kommentoida viikon uutisaiheet:

• Paavi eroaa = juuri kun mietin, onko se mahdollista, se tapahtuu. Jännää.
• Eu tulee kalliiksi = niin tulee myös alle 18-vuotiaiden ilmainen hammashoitokin, eikä siitä olla luopumassa
• Fitness-mallin treenipillerin nimi loukkaa Lokerbien pommi-iskun uhrien omaisia = No jaa, onko alatasoinen brändäys jotain uutta tässä maailmassa, jossa suomalaiset kerran yrittivät lanseerata Ameriikan markkinoille RAPE-keksejä….

Ei mulla muuta, juokaa glögiä ja simaa, pitäkää kivaa.

Kuva: tein ihan itse koska olen postbauhauslaisen palikkakuvituksen renessanssimestari