Ymmärtämättömyyden ihanuus

Dobre wrornictwo czyli finski nawyk

Myönnettäköön, etten osaa puolaa ja Aarikan puuotuksen yläpuolella oleva lause aukeni kaikessa hepreassaan vasta google translatella. En tiedä, olenko sen onnellisempi tietäessäni, että paperiroskista kaivamani Puolan Elle Decoration käsittelee ”Hyvää suunnittelua suomalaiseen tapaan”, kirjoittaa Finlaysonin Finalysonina ja promoaa Tikkurilan maaleja monen aukeaman verran. 

Kun kyse on ulkomaan selluloosaihmeistä, olisin toisinani mieluummin autuaan tietämätön siitä, mistä jutut kertovat. Puolalaisen lehden ”lukeminen” tuntui raikkaalla tavalla tavalla samalta kuin lapsena. Sen sijaan, että olisin etsinyt  punakynän kanssa yhdyssanavirheitä ja taittajilta toisinaan tekstin väliin eksyneitä yksinäisiä w-kirjaimia, saatoin keskittyä siihen mitä kiiltävissä lehdissä eniten arvostan, kuviin. Puolalaisen ja suomalaisen tyylin ero on kuitenkin selvä. Puolalaiset ovat reilusti hulvattomampia, aimo kädellä värikkäämpiä ja arvostavat kitchiä tavalla, josta Amelié -elokuvaa fanittavat suomalaiset nuoret naiset voivat vain haaveilla. Oi sitä aikaa kun ruotsalaisilla lehdillä oli sama vaikutus, autuas tietämättömyys.

Anteeksi Photoboothin karsea kuvalaatu, en jaksanut kaivaa kameraa. Ymmärtänettä kuitenkin jo tästäkin, että eroa ON.

Todella kitch-henkinen sinisistä puupalloista koottu kattohärpäke kuvan oikeassa ylälaidassa löytyi yllättäen myös Tampereen asuntomessujen eräästä messutalosta. Tosin, suomalaiset ”trenditietoiset sisustajat” kun olivat kyseessä, hökötys oli puhtaan valkoinen. Siinä se ero.

Lyhykäisyydessään se mitä oikeasti halusin sanoa: Hankkikaa käsiinne lehtiä, joista ette ymmärrä mitään. Kuva-analyysi on henkisesti raikastavaa.

Pahoitteluni kuvavarkaudesta Aarikka