Ympäristöhasardi mummonkakka ja mökkipissi

Luulen, että on aika päästää irti bimboiluvaiheesta taas hetkeksi, rykiä limat kurkusta ja puhua vaihteeksi vakavia. Luin monta päivää vanhaa Hesarin C-osaa työmatkakulkuneuvossa. Kävipä siinä ilmi, että metsässä asuvien mummojen huussien paikoista on syytä olla erittäin huolissaan. Mummonkakan ympäristövaikutuksien täytyy olla todella järkyttävän suuria, sillä niiden luontoon pääsy pyritään estämään kaiken maailman huussi- ja haja-asutusalueiden harmaavesisäädöksin. Periaatteessa tämä on hyvä ja tuettava periaate, mutta nyt seuraa se mutta osuus. 

Samaan aikaan, kun haja-asutusalueilla (landella) stressataan harmaavesisuodattimien kanssa, päästelee Talvivaara paskavettä luontoon luvan kanssa. Kysyn ja ihmettelen samaa kuin Hesarin mielipidepalstan kirjoittaja: Onko tässä asiat oikeassa suhteessa? Vaikka se korvessa asuva mummo, pappa, keski-ikäinen maajussi tai uuslandelainen ydinperhe kakkisi niin, että järven ulapalla pökäleitä kelluisi, niin millään ei saataisi kyllä Talvivaara-luokan tuhoa aikaan. Toki sisävesien happamoituminen on ongelma, mutta miten tekopyhää on päätöksenteko, jossa valtio-omisteinen kaivosmonsteri saa vapaasti tuhota luontoa, mutta haja-asutusalueiden asukkaita kiusataaan pienimmästäkin ”huussi on nyt metrin liian lähellä rantaa” -virheestä. 

Tasa-arvo. Tuleeko se osakelaukun kylkiäisenä?

(kuvan mummo ei liity tapaukseen)