Kun minä ja seljankukka löysimme jälleen toisemme

elderflower_seljankukkamehu_halopieniaikuinen 1.jpg

Minua ei koskaan opetettu mehutytöksi lapsena, sillä kotonamme kaupan mehut ja limsat olivat vain erityisten hetkien juttuja. Luulen, että tällä seikalla on paljon tekemistä sen kanssa, etten vielä aikuisenakaan ole oppinut kävelemään kaupoissa mehuhyllyjen kautta. Sisäisen esteetikkoni tekisi mieli kirkua nuo hyllyt nähdessäni, sillä ne on vuorattu täyteen mitä rumemmilla mukamehupurnukoilla, että mieluummin olen keitellyt mehuni itse silloin kun on mieli tehnyt.

(Aika monen asian saa muuten tehdä ihan itte, jos ei halua tyytyä keskinkertaiseen, oon huomannut.)

Seljankukkamehu on kuitenkin yksi aikuisen minäni löytöjä ja taisipa olla niin, että minun ja tämän hennon kukkaisen mehun ensikohtaaminen tapahtui Helsingin mailla. Tunsin heti syvää sielunystävyyttä, mutta myös erityistä kaipausta, sillä noihin aikoihin ei täältä pohjoisesta näitä kauniita mehupulloja löytynyt.

elderflower_seljankukkamehu_halopieniaikuinen 4.jpg

elderflower_seljankukkamehu_halopieniaikuinen 2.jpg

elderflower_seljankukkamehu_halopieniaikuinen 3.jpg

elderflower_seljankukkamehu_halopieniaikuinen 5.jpg

Kunnes kävelin muina naisina sitä tavallista Citymarketia läpi ja päätin oikaista mehuhyllyn kautta säästääkseni turhia askeleita. Seljankukkamehujen ylvästä ja ranskalaisvaikutteisen kaunista rivistöä ei voinut olla huomaamatta kirkuvan väristen VIPPien keskeltä. Jaksan uskoa siihen, että vielä joku päivä suomalaiset firmat ryhdistäytyvät ja keksivät estetiikan olemassaolon. Alkavat valmistaa kauniita etikettejä, sieviä mehupulloja ja luopuvat pelkkien tönkkövärien käytöstä. 

Siihen asti kesäiset kuplamehujuhlani pelastaa seljankukkamehu, joka on kaunis sekä sisältä että ulkoa.

Kommentit (5)
  1. Hei! Tässä toinen seljankukkamehuvaihtoehto, ei tosin yhtä kauniissa pullossa: http://www.brunneby.fi/valikoima.html. Kiitettävästi on näiden mehujen makuvalkoima laajentunut ihan koti-Cittarissammekin. Meille ei ole vuosikausiin muuta mehua kotiin ostettukaan. Aiemmin tuotiin näitä kauempaakin, kun ei omilta kotikulmilta löytynyt.

    Ruotsalaisella Brunnebyn tilalla valmistetaan mm. luonnonmukaisia mehuja, hilloja, marmeladeja ja hyytelöitä. Näin heidän – jopa suomenkielisillä sivuillaan – sanotaan: ”Brunneby mehut ovat puhdasta luonnonmehua. Sokerilliset mehut on makeutettu aidolla sokerilla. Kaikki Brunneby mehut ovat säilöntäaineettomia. Sokerittomat mehut ovat ainoastaan luontaisesti makeutettu mm. omenalla ja viinirypäleellä. Tuotteiden raaka-aineet saadaan mehustamon lähialueen viljelijöiltä ja pohjolan metsistä. Pohjolan ilmastossa kasvaneiden raaka-aineiden viljelyssä ei ole käytetty torjunta-aineita.”

  2. Hih. Mulle seljankukkamehu yhdistyy totaalisesti Ruotsiin ja lapsuuteen. Oltiin siellä kyläilemässä joskus 90-luvulla ja saatiin maistella seljamehua, joka oli aivan jotain ihmettä meille suomalaisille. Äiti rakastui siihen ihan tyystin, itse muistan vähän vierastaneeni makua lapsena. Pitäiskin ottaa piiitkästä aikaa kokeiluun. 🙂 Ja kun tosiaan, nythän tuota löytyy jo ihan markettien hyllyistäkin.

    Ja muuten sama homma itellä: mehuosasto ei kuulu mun reitille ruokakaupoissa. Kotona juotiin aina ”äitinmehhuu”, tai ”pumu-mehua”, joka siis oli äitin tekemää puna- ja mustaherukkamehua. 😀

    1. Ruotsalaiset ovat olleet jälleen meitä edellä 😉 Testasin kans naapurin pojulla, ei oikein seljankukkamehu maistunut. Mutta näin aikuiseen makuun se on kyllä just sopivan persoonallinen ja ihana.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *