Olen lähes valmis adoptoimaan itselleni mummon. Eilamarin gluteeniton Hertta-ruisleipä maistuu juuri sille, mille mummolapäivä kaikissa lapsuuden illuusioissa nyt vain voi maistua. 

Poikkesin tänään ystäväni Even kanssa Vesalan luomukaupassa Rovakadulla ja olimme melkein poistumassa putiikista tyhjin käsin, kunnes kaupan omistaja Tarja teki meille pienen esittelykierroksen. Kun erään hyllyn kohdalla samassa lauseessa kuuluivat sanat gluteeniton ja ruisleipä, olin aika äimänä. Mitä on gluteenittomassa ruisleivässä? Katsoppas itse:

Minä ostin ja tulin onnelliseksi. Leivässä ei maistu tattari juuri ollenkaan, vaan juuren ansiosta makuelämys on erittäin lähellä ruisleipää ja koostumus on pehmeä. Minua liikutti myös tieto siitä, että tämä leipä on leivottu 3.4 tiistaina — toissapäivänä, miettikää! <3

En ole vieraillut markettien leipähyllyillä aikoihin, sillä ne ovat aivan karseaa tavaraa. Kaupan gluteeniton leipä tarkoittaa yleensä hyvin ravintoköyhää maissijauhoilla, riisijauhoilla sekä säilöntä-, ja kohotusaineilla ”leivottua” leipää. Niille sanon ei kiitos.

Eilamarin leipä tuli sopivasti elämääni, sillä juuri viime viikolla päätin ottaa todella tiukan linjan gluteenin välttämisessä — elimistöni ei kestä sitä laisinkaan. Joskus on vain heikko mieli ja siitä kärsii sitten koko kroppa… Viimeksi sunnuntaina ulkona syödessä sain hirveän migreenin ruoasta — yritin valita annoksen, jossa ei varmasti olisi  gluteenia ja arominvahventeita, mutta kuinkas kävikään. Pian syömisen jälkeen takaraivossani alkoi kyteä hirveä migreenikipu. 

Eilamarin leipiä saa myös etelästä, kannattaa tsekata jälleenmyyjät täältä. En totta puhuen taida saada Eilamaria mummokseni, mutta onneksi meillä on Vesalan luomukauppa. Luulen, että jatkossa Rovakadulla tallustellessa Eilamari huutaa nimeäni Vesalan hyllyllä enkä minä aio laittaa vastaan ollenkaan.