Soijakynttilä ei savuta
Syysillat ovat rauhoittumisen aikaa, ainakin itselleni. Päivät saa pohottaa menemään, mutta illat täytyy saada rauhoittua. Illalla saa vaikka lukea kirjoja, kokkailla tai ulkoilla. Yksi hämäryysiltojen ilo on kemikaaliton soijakynttilä, joka ei haise pahalle eikä nokea paikkoja.
Parafiini-, ja steariinikynttilöiden pohjana käytetään yleisesti halpoja öljyjä, jotka eivät ole kovinkaan laadukasta kamaa. Palaessaan ne tuottavat sisäilmaan haitallisia kemikaalipöllyjä ja nokeavat ihan turhaan.
Soijakynttilä on huippis, koska:
+ Soijakynttilä on kasvipohjainen
+ Kynttilän raaka-aine on peräisin uusiutuvista luonnonvaroista
+ Soija on biohajoava raaka-aine ja kynttilänraadon voi heittää kompostiin, kun se ei enää pala
+ Soijakynttilän talitahrat lähtevät pyykissä, koska ne ovat vesiliukoisia (Vink vaan kaikille lapsiperheille!)
+ Soijakynttilä nokeaa ja saastuttaa sisäilmaa vähemmän kuin tavan steariinikynttilät
+ Sopii allergikoille
+ Kynttilän ympärillä ei ole turhia alumiiniasioita, jotka lentäisivät kuitenkin vain roskiin
Soijakynttilän kanssa pitää kuitenkin huomioida, että matalan sulamislämpötilansa vuoksi se voi valuttaa herkemmin — kannattaa siis polttaa reilunkokoisella alustalla. Tuoksu on miedon makea, ilman turhia parfyymejä.
Jos mielii kokeilla muita kemikaalittomia ja hitusen ekologisempiakin kynttilävaihtoehtoja, ovat mehiläisvahasta valmistetut kanssakaverit oiva valinta. Niitä en tosin ole itse vielä kokeillut ollenkaan.
Kotimainen soijakynttilä kustantaa n. 7-8 € ja paloaika on noin 35 tuntia. Not bad, mutta onhan tuo tietysti kynttilästä aika kova hinta. Soija ei tietysti ole kotimaista nähnytkään, mutta rohkenen epäillä, ettei steariini-, ja parafiinimömmöjenkään raaka-aineet ole kovin kotimaisia.
Koristeet voi tehdä syötävistä — mulla oli käytössä hasselpähkinöitä, kaakaopapuja ja mulperia. Hoksin tosin heti ottaa noi kaakaopavut pois, koska meillä asustaa myös makeanperso Topi-koiramo, jonka pikkuelimistö voisi saada slaakin kaakaon sisältämästä teobromiinista.
